AEW:n ahdinko

 

All Elite Wrestling perustettiin vuonna 2019 todelliseen tarpeeseen. Vuosituhannen taitteesta alkaen Vince McMahonin johtama WWE oli dominoinut pohjoisamerikkalaista showpainimarkkinaa ylivoimaisesti. Total Nonstop Action Wrestlingin ja Ring Of Honorin kaltaiset promootiot eivät missään todellisessa mielessä pystyneet haastamaan McMahonin imperiumia. 1800-luvun loppupuolella vaikuttaneen lordi Actonin mukaan ”vallalla on tapana korruptoida ja absoluuttinen valta korruptoi absoluuttisesti”. Juuri tällainen ilmiö tapahtui Vince McMahonille 2000-luvun puolella. 

 

Mitä pidemmälle 2000-luku eteni, sitä hankalammaksi elämä Vince McMahonin johtamassa WWE:ssä muuttui. McMahon johti imperiumiaan tyrannin tavoin, mikromanageroiden kaikkea pienintä yksityiskohtaa myöten. Hän oli myös oman aiemman menestyksensä sokaisema ja uskoi yksin tietävänsä parhaiten. Tosiasia kuitenkin oli, että mitä pidemmälle 2010-luvu eteni, sitä kauempana ikääntyvän ja harhaisen McMahonin visiot olivat sen hetken painifanin mielihaluista. McMahonilla ei ollut enää sormea painimaailman pulssilla. Massairtisanomiset, epäreilut työolosuhteet, törkeä suosiminen ja syrjiminen sekä monet muut seikat johtivat siihen, että WWE työnantajana kärsi pahasti mainehaitasta. Omilla saavutuksilla ja sisään laitettujen työtuntien määrällä ei tuntunut olevan mitään korrelaatiota menestyksen kanssa, koska ainoa mittari oli se, kuinka hyvää pataa Vincen kanssa sattui olemaan. 

 

Tähän hetkeen historiassa iski AEW ja Khanin perhe. He olivat valmiita rahoittamaan Cody Rhodesin, Kenny Omegan ja Jacksonien veljesten (Matt & Nick) luomaa suuruudenhullulta tuntunutta ajatusta showpainipromootiosta, joka pystyisi haastamaan McMahonin monopolin ylivallan. Suunnitelma onnistui. AEW sai neuvoteltua merkittävät televisiosopimukset ja houkuteltua riveihinsä useita nimekkäitä showpainitähtiä jo vuoden 2019 aikana. Monessa mielessä AEW:sta tuli kuin paratiisisaari, jonne painijat pääsivät pakenemaan Vince McMahonin mielivaltaista ja julmaa tyranniaa. 

 

Syksy 2021 oli AEW:lle eräänlainen huippukohta. Ruby Soho, Adam Cole ja ennen kaikkea Bryan Danielson debytoivat promootiossa. Näistä viimeksi mainittu oli valtava tähti myös McMahonin WWE:ssä, mutta päätti omaehtoisesti vaihtaa suuntaa. AEW:n polku WWE:n tosiasialliseksi haastajaksi näytti tässä vaiheessa vääjäämättömältä.

 

Paljon on tapahtunut sen jälkeen — kesällä 2022 AEW menetti parhaimman kilpailuetunsa, kun Vince McMahon skandaalien saattelemana joutui astumaan sivuun WWE:n johdosta. Seuraavana vuonna McMahon teki paluun, joka jäi kuitenkin lyhytaikaiseksi. Tällä kertaa esiin tulivat syytökset seksuaalirikoksista ja ihmiskaupasta. McMahonin saappaisiin astui Triple H, oikealta nimeltään Paul Levesque. Hän on painipiireissä laajalti kunnioitettu henkilö, jonka johtamismenetelmät poikkeavat merkittävällä tavalla McMahonin itsevaltiudesta. Kuten kaikkiin valta-asemissa oleviin, myös Levesquen menetelmiin on kohdistettu kritiikkiä, mutta joka tapauksessa Levesquen aikana moni asia on ottanut askeleen parempaan suuntaan. 

 

WWE näyttää löytäneen uuden kevään. Työilmapiirin ongelmista ei ole enää uutisoitu läheskään samaan tahtiin ja ennen kaikkea bisnes luistaa erinomaisen hyvin. WWE:n tapahtumat ovat olleet järjestään loppuunmyytyjä ja eurooppalaisena minua erityisesti miellyttää se, että Triple H:n aikana on aivan eri tavalla otettu huomioon myös ei-amerikkalaiset fanit. Monia merkittäviä tapahtumia on järjestetty Yhdysvaltojen rajojen ulkopuolella, muun muassa vuonna 2024 Ranskassa, Skotlannissa ja Saksassa. Tämän vuoden alusta alkaen käytännössä kaikki oleellinen WWE:n sisältö on ollut katsottavissa Netflixissä ilman erillisiä lisämaksuja. Tavallisella Netflix-tilauksella siis pääsee seuraamaan WWE:tä aivan täysimääräisesti ja tämä koskee myös meitä suomalaisia. 

 

AEW puolestaan matelee tällä hetkellä synkässä alhossa. Se tarjoaa toki edelleen viikoittain laadukkaita painimatseja, mutta minkäänlaista momentumia sillä ei ole puolellaan. Vuosien varrella palkkalistoille on päätynyt useita ikääntyneitä entisiä WWE-tähtiä, joten kriitikot ovat keksineet sille pilkkanimiä, kuten All Elderly Wrestling ja muita vastaavia. TV-nauhoitukset vetävät liveyleisöä huonosti ja puolityhjät areenat ovat myös olleet pilkanteon kohteena. AEW:n tähtipainijoista Cody Rhodes, Jade Cargill, CM Punk, Andrade ja Penta ovat siirtyneet WWE:n leipiin. Pitkän aikaa liikenne kulki vain yhteen suuntaan, mutta nyt trendi on kääntynyt. 

 

Positiivinen uutinen on, että AEW:n sisältö on tämän vuoden alusta ollut katsottavissa HBO Max-suoratoistopalvelussa. Mutta toisin kuin WWE & Netflix-diili, tämä koskee ainoastaan Yhdysvaltoja. Kansainväliselle katsojalle jää tässä vain luu käteen ja palvelu jatkuu yhtä huonona kuin ennenkin. Suomessa AEW:ta seuratakseen täytyy tilata Thriller TV:n palvelua, josta perusmaksulla näkee viikoittaisohjelmat. Tämän lisäksi erikoistapahtumista peritään erillismaksu, eli ne toimivat jo aikansa vahvasti eläneellä ppv-formaatilla. Jo ennen Netflix-siirtoa WWE huolehti kansainvälisistä faneistaan paljon paremmin — viikoittaiset näki maksutta YouTubessa ja erikoistapahtumat noin 12 euron maksulla nyt kuopatussa WWE Network-palvelussa.

 

AEW syntyi painifanien aitoon tarpeeseen. Nyt tuulen suunta on kääntynyt ja koko firman tulevaisuus näyttää epävarmalta. Yhä useammin korviin kuuluu myös raportteja, joissa kerrotaan AEW:n tulehtuneesta työilmapiiristä. Vaikuttaa siltä, että AEW:sta itsestään on kehkeytynyt monien sellaisten ongelmien pesäke, joiden vastaiskuksi se vuonna 2019 perustettiin.