Keskiverto on keskiverto, vaikka voissa paistais

 

 

Viimeisen parin kuukauden aikana on kohistu paljon AEW:n takahuoneissa meneillään olevasta draamasta. Showpaini on hyvin yksilökeskeistä puuhaa, joten ei ole ihmekään, että egot joskus ottavat yhteen toistensa kanssa. Tässä ei ole mitään uutta auringon alla. Huhupuheissa on noussut esiin nimiä kuten Andrade, Miro, Malakai Black ja FTR, jotka eivät olisi tyytyväisiä rooliinsa ja haluaisivat kenties koittaa onneaan jossain muualla kuin Tony Khanin kipparoimassa AEW:ssa. 

 

Yllä mainitsemiani nimiä yhdistää se, että kaikki ovat aiemmassa vaiheessa uraansa olleet WWE:n palkkalistoilla ja kokeneet tavalla tai toisella tulleensa kaltoin kohdelluiksi. Vince McMahonin autoritäärisen ja mikromanageroivan silmän alla on varmasti ja todistetusti tapahtunut monia vääryyksiä, sitä ei käy kiistäminen. Se ei kuitenkaan ole tämän tarinan ydin. 

 

Jokainen sen tietää, että toimiakseen iso painipromootio tarvitsee erilaisia ottelijoita erilaisiin rooleihin. Mainitsemani herrat olivat keskikorttilaisia WWE:ssä — ja kappas kummaa — keskikorttilaisia myös AEW:ssa. Listaa voisi jatkaa vielä useammallakin nimellä, mutta keskitytään nyt tässä heihin, jotka ovat huhupuheissa viime aikoina pyörineet. On jotenkin erikoista ajatella, että promootion vaihtaminen taianomaisesti toisi ottelijalle hänen kaipaamaansa karismaa ja kiinnostavuutta, jota A-korin pääottelijalta vaaditaan. 

 

Tarkoitukseni ei ole mollata mainitsemiani ottelijoita, koska he ovat kaikki varsin hyviä valitsemassaan ammatissa. Hyvä on kuitenkin eri asia kuin erinomainen. On olemassa harvoja tapauksia, jotka ovat pystyneet myöhäisessä vaiheessa uraansa nousemaan keskikortista vielä seuraavalle tasolle, mutta pidän näitä enemmän poikkeuksena kuin sääntönä. 

 

En syytä Tony Khania siitä, että mainitsemani ottelijat ovat AEW:ssa ajautuneet sivuun juonikuvioiden polttopisteestä. Kyse vaan on siitä, että he eivät sittenkään ole sellaisia nimiä, jotka möisivät maksutapahtumia tuhatmäärin ja oheistuotteita hyllyt tyhjiksi. Sen sijaan he ovat ajan oloon joutuneet ”omalle paikalleen” eli keskikorttiin, joka on sekin äärimmäisen tärkeä rooli. Ehkäpä Jacksonvilleen saapuessaan heillä on ollut epärealistiset odotukset tai jopa kuiskuteltu tyhjiksi osoittautuneita lupauksia. Sellainen on omiaan lietsomaan tyytymättömyyttä.