ARVIO - ROH 17th Anniversary Show



Perjantai 15. Maaliskuuta 2019
              Sam's Town Hotel and Gambling Hall, Las Vegas

Onko elämää Eliten jälkeen?

Bullet Clubin eli nykyisen Eliten poppoo jätti Marty Scurllia lukuun ottamatta jäähyväiset ROH:ille joulukuun Final Battlessa. Kyseinen porukka oli useamman vuoden ajan kaikkien ROH:in isompien tapahtumien keskiössä, joten edessä on pakotettu sukupolvenvaihto. Onnistuuko tämä vai vajoaako ROH öbskyyrien pikkuindyjen joukkoon muiden paahtaessa ohi oikealta ja vasemmalta?

Lähitulevaisuudessa siintää myös Madison Square Gardenissa järjestettävä G1 Supercard, joka tulee olemaan ROH:in historian suurin ja merkittävin tapahtuma. Tapahtuman tarkka päivämäärä on 6.4.2019. Kyseessä on ensimmäinen kerta sitten vuoden 1960 kun MSG:issa järjestetään WWE:n ulkopuolinen showpainitapahtuma.

En seuraa lainkaan ROH:in viikottaista ohjelmaa, joten edellisen kerran olin katsonut nimenomaan Final Battlen. Näin ollen useassa ottelussa kehässä oli itselleni ennalta täysin tuntemattomia lahjakkuuksia.

Marty Scurll teki viisaasti jäädessään ROH:iin

Marty Scurll kuuluu olennaisena osana Eliten porukkaan ja tulee taatusti AEW:hen melko nopeastikin liittymään. Hän teki mielestäni viisaan ratkaisun jäämällä ROH:iin vielä joksikin aikaa, sillä nyt hän nousi kertaheitolla ravintoketjun huipulle. Tätä korostaa entisestään alkuvuodesta perustettu Villain Enterprises talli, johon kuuluvat Scurllin lisäksi Brody King ja kulttipainija PCO.

Scurll on G1 Supercardissa maailmanmestarin ykköshaastaja ja tämän lisäksi hän on ykköshaastaja myös NWA mestari Nick Aldisille, joka toimi tässä tapahtumassa kommentaattorina. Scurllin ja Aldisin NWA mestaruusottelu puolestaan tapahtuu 27.4, joten hän on kiistatta tulikuuma nimi WWE:n ulkopuolisessa showpainitodellisuudessa. Tässä tapahtumassa ”The Villain” otteli vanhaa vihollistaan Kenny Kingiä vastaan illan avausmatsissa. Ottelusta ei jäänyt pahaa sanottavaa, mutta ei mitään erityisen hyvääkään. Perushyvä tapahtuman avausmatsi, ei juurikaan enempää. 


kuva: wrestletalk.com
Jeff Cobb vakuutti jälleen

Entisessä elämässään Jeff Cobb oli vapaapainija ja kohokohtana oli vuosi 2004, jolloin hän osallistui Ateenan olympialaisissa vapaapainin kevyen raskaan sarjan loppukilpailuun. Vuonna 2009 Cobb siirtyi showpainin maailmaan ja on toden teolla lyönyt itsensä läpi parin viimeisen vuoden aikana.

TV-mestaruutta hallussaan pitävä Cobb vakuutti minut jo Final Battlessa ja hyvä oli esitys tässäkin Shane Tayloria vastaan. Cobbin painityyliä voisi ehkä kuvailla jonkinlaiseksi JBL:n ja Kurt Anglen risteymäksi. Tärkeässä roolissa on nyrkkien heiluttelu ja ”vanhan koulukunnan brawlaus”, mutta toisaalta myös erilaiset supleksit ovat iso osa arsenaalia. G1 Supercardissa Cobb kohtaa Will O’Spreyn ja se ottelu tulee taatusti olemaan erittäin maukas.

Mainettaan parempi Matt Taven

Illan puhuttavin tapaus oli, että Jay Lethalin ja Matt Tavenin ROH:in päämestaruudesta käyty kamppailu venyi tunnin mittaiseksi ja täten lopputuloksena oli aikarajan täyttyessä tasapeli. Jay Lethal on pitänyt mestaruutta hallussaan viime kesästä saakka ja kyseessä on hänen toinen kautensa päämestarina. Yhteenlaskettujen päivien määrässä Lethal on ROH:in historian pisimpään hallinnut maailmanmestari.

Matt Taven on kuulunut ROH:in vakiokalustoon kohta vuosikymmenen ajan ja nyt sukupolven vaihdoksen myötä hänet on nostettu pääkuvioihin mukaan. Fanien keskuudessa tämä on herättänyt paljon närää, sillä Taven nähdään perin keskinkertaisena ottelijana, jolta ei löydy päämestarilta vaadittuja ominaisuuksia.

Tuossa on varmasti totta toinen puoli, mutta ainakin minut tämä tunnin matsi Jay Lethalin kanssa onnistui vakuuttamaan. Toki, Lethal teki suurimmat työt ja ”kantoi” Tavenin hyvään otteluun, mutta kyllä Taven myös ansaitsee tunnustuksen. Lisäksi oli mielestäni erinomaisen hyvä asia, että selostajat pidättäytyivät päivittelemästä ottelun pitkää kestoa ja siten pyrkivät pitämään aikarajan täyttymisen mahdollisimman pitkään pimennossa. Ehkäpä minut vääräuskoisena nyt ristiin naulataan smarkien alttarille, mutta pidin tästä ottelusta aikamoisen paljon.

kuva: rohwrestling.com
Kulttipainija PCO joukkuemestariksi

PCO:n tarina ansaitsee kertauksen, sillä se on kerta kaikkiaan uskomaton. Pierre Carl Ouellet muistetaan (tai ei muisteta) 1990-luvun alkupuolen WWF:stä toisena osapuolena The Quebecers- joukkuetta, joka piti kolmeen kertaan hallussaan WWF:n mestaruuksia. Attitude eran kynnyksellä joukkue kuitenkin jäi muiden jalkoihin ja loppuvuodesta 1995 PCO tuli irtisanotuksi kieltäydyttyään häviämästä puhtaasti Dieselille. Maanantai-iltojen sotien aikana PCO pomppi WCW:n, WWF:n ja ECW:n välillä, mutta ei saavuttanut mainittavaa menestystä missään. Ura hiipui auringonlaskuun.

Kunnes vuosi sitten WrestleMania viikonloppuna nyt PCO hahmona uudelleensyntynyt mies otteli Joey Janelan Spring Break 2:ssa Walteria vastaan. Kulttimaineeseen noussut otteli resurrektoi 50-vuotiaan veteraanin täysin ja vuonna 2018 hän alkoi saada isoja indybuukkauksia. ROH palkkasi PCO:n isolla sopimuksella riveihinsä ja nyt oltiin tultu tähän — 17th Anniversary Show’n pääottelussa PCO & Brody King haastoivat Briscoe Brothersit.

Stipulaationa oli Las Vegas Street Fight ja ottelu todellakin oli päräyttävää hardcore painia. Itse en ole koskaan ollut mikään HC painin suuri ystävä, mutta pidin tästä ottelusta todella paljon. Siinä kun oli aidosti sellaista arvaamattomuuden tuntua ja hallitsemattomalta tuntuneita spotteja. Ehkäpä tämän kruunasi se, että King & PCO tosiaan vielä voittivat ottelun. Olin aivan vakuuttunut, että Briscoet veisivät tämän ja pääsisivät MSG:hen puolustamaan vöitään, ovathan he olleet ROHissa mukana koko sen 17 vuoden ajan. Vastoin odotuksia vyöt kuitenkin vaihtoivat omistajaansa ja King & PCO kohtaavat Guerrilas Of Destinyn Gardenissa.

Yhteenveto

17th Anniversary Show’n perusteella puheet ROH:in kuolemasta ovat vahvasti liioiteltuja. Rush, Bandido ja Jeff Cobb ovat erinomaisia kiinnityksiä rosteriin ja heidän varaansa voi hyvillä mielin tulevaisuutta rakentaa. Matt Taven on ehkäpä tällä hetkellä ylipushattu taitoihinsa nähden, mutta Kingdominsa kanssa myös hän on tärkeä tulevaisuuden tukipilari. Surullisin osa on Women Of Honor- divisioona, jonne ei ole saatu houkuteltua oikeastaan ketään erityisen hyvää naispainijaa.

AEW:n, Impactin, MLW:n ja NXT:n puristuksessa ROH:in elintila on pienentynyt, mutta jotenkin suhtaudun silti positiivisesti ROH:in tulevaisuuteen. 17 vuodessa se on kuitenkin käynyt läpi useamman sukupolven vaihdoksen, kun nimekkäimmät ottelijat on kaapattu WWE:n tai aikanaan TNA:n kelkkaan mukaan. Eliten lähtö on iso takaisku, mutta en usko sen musertavan ROH:ia. Ainakin tämä 17th Anniversary Show oli lupauksia herättävä.

Tulokset

Singles Match
Kenny King vs. Marty Scurll
(12:46)  6/10

ROH World Television Title Match
Jeff Cobb (c) vs. Shane Taylor
(13:29)  7/10

ROH Women Of Honor World Title Match
Mayu Iwatani (c) vs. Kelly Klein
(8:54)  5/10

ROH World Title Match
Jay Lethal (c) vs. Matt Taven
(60:00)  8/10

Singles Match
Bandido vs. Rush
(15:20)  7/10

ROH World Tag Team Title No Disqualification Street Fight
The Briscoes (c) vs. Villain Enterprises (Brody King & PCO)
 (19:50)  8/10


Kolme tähteä

*** Jay Lethal
** Matt Taven
* PCO

ROH 17th Anniversary Show arvosana: 7 / 10



Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

AEW:n ahdinko

Kuva
  All Elite Wrestling perustettiin vuonna 2019 todelliseen tarpeeseen. Vuosituhannen taitteesta alkaen Vince McMahonin johtama WWE oli dominoinut pohjoisamerikkalaista showpainimarkkinaa ylivoimaisesti. Total Nonstop Action Wrestlingin ja Ring Of Honorin kaltaiset promootiot eivät missään todellisessa mielessä pystyneet haastamaan McMahonin imperiumia. 1800-luvun loppupuolella vaikuttaneen lordi Actonin mukaan ”vallalla on tapana korruptoida ja absoluuttinen valta korruptoi absoluuttisesti”. Juuri tällainen ilmiö tapahtui Vince McMahonille 2000-luvun puolella.    Mitä pidemmälle 2000-luku eteni, sitä hankalammaksi elämä Vince McMahonin johtamassa WWE:ssä muuttui. McMahon johti imperiumiaan tyrannin tavoin, mikromanageroiden kaikkea pienintä yksityiskohtaa myöten. Hän oli myös oman aiemman menestyksensä sokaisema ja uskoi yksin tietävänsä parhaiten. Tosiasia kuitenkin oli, että mitä pidemmälle 2010-luvu eteni, sitä kauempana ikääntyvän ja harhaisen McMahonin visio...
Lue lisää

John Cena - kaikkien aikojen showpainija

Kuva
  Tammikuun kuudentena päivänä pitkään hehkutettu muutos vihdoin tapahtuu: WWE siirtyy Netflixin sateenvarjon alle. Viikoittaisohjelmat Raw, SmackDown ja NXT näkyvät siis jatkossa suorina lähetyksinä Netflixissä ja luonnollisesti tallenteena heti lähetyksen loppumisen jälkeen. Tämänhetkisen tiedon mukaan myös kuukausittaiset erikoistapahtumat eli esimerkiksi WrestleMania, Royal Rumble ja Summerslam näkyvät Netflixissä ilman erillistä lisämaksua.     Siirto Netflixille tarkoittaa myös sitä, että kaikkien aikojen paras showpainija John Cena tekee paluunsa WWE:hen.    Hetkinen… jonkun väittäminen omalla alallaan kaikkien aikojen parhaaksi on kova väite, joten sitä on syytä tarkentaa ja perustella huolellisesti. Showpainin maailmassa parhaan tittelistä kilpailevat monet nimet: Bruno Sammartino, Hulk Hogan, Ric Flair, Steve Austin, The Rock, Shawn Michaels ja lista jatkuu. Lisäksi tässä ovat vain muutamat amerikkalaiset mainstream-nimet, esimerkiksi Japan...
Lue lisää

Cena ja milleniaalien sukupolvikokemus

Kuva
  Y-sukupolveksi eli milleniaaleiksi mielletään vuosien 1981 ja 1996 välillä syntyneet ikäluokat. Tälle itsenikin edustamalle ikähaarukalle on kasaantunut useita sukupolvikokemuksia niin kansainvälisesti kuin kotimaassakin: internetin läpimurto, vuoden 2008 talousromahdus, koronapandemia, Trump & Brexit, Venäjän hyökkäyssota Ukrainaan ja hieman kevyempiin aiheisiin siirryttäessä vaikkapa Cheekin jäähyväiskonsertti, Leicesterin valioliigamestaruus ja Leijonien olympiakulta sekä maailmanmestaruudet. Nyt tuohon listaan yhdistäviä ja mullistavia tapahtumia voi lisätä John Cenan heel-turnin [1] maaliskuussa 2025.    Aloin seuraamaan showpainia ensimmäisen kerran vuonna 2002, joka oli sattumoisin sama vuosi, kun John Cena aloitti uransa WWE:ssä. Alkukesästä 2004 alkaen olen seurannut WWE:tä aktiivisesti. Tämän yli 20-vuotisen ajanjakson aikana yksi nimi on ollut showpainissa ylitse muiden, ja hän on ollut John Cena. Hänen edesottamuksiaan olen päässyt (ja välillä jou...
Lue lisää