Raw After Mania - The Final Edition
Aluksi
Ajatus
syntyi eräänä syyskuisena iltana, kun minulla oli käsissäni muutama tunti
tyhjää aikaa. Eksyin selailemaan WWE Networkia ja mietiskelin jotain sopivaa
ajankulua. Kokonaisen erikoistapahtuman katsominen tuntui turhan raskaalta,
joten päädyin valitsemaan jonkin vanhan viikottaisjakson. Vaan millä
perusteella moisen valitsisin? Raw,
Smackdown, Nitro, Thunder? Ajattelin, että jakson olisi hyvä olla edes
jollain tapaa erikoinen, jolloin
mieleeni juolahti, että sen täytyy olla Raw
After Mania sellaiselta vuodelta, jota en ole aiemmin katsonut. Selasin
vuosia läpi ja koitin päättää minkä niistä valitsisin.
SILLOIN SE HEUREKA ISKI !
Tässähän
olisi kenties ituja suuremmaksikin jutuksi. Päätin aloittaa kunnianhimoisen
projektin, jossa läpileikataan koko Raw’n neljännesvuosisatainen historia.
Ryhdyin tuumasta toimeen ja laitoin vuoden 1993 jakson pyörimään. Aluksi
projekti ei ollut kovin työläs, sillä Raw kesti mainoksista riisuttuna noin 45
minuuttia. Vuonna 1997 Raw pidentyi kahden tuntiin ja kesästä 2012 se on ollut
kolmen televisiotunnin mittainen. Tämä tarkoittaa sitä, että viimeisten viiden
vuoden osalta projekti oli erityisen aikaa vievä, sillä tapahtuman katsominen
ja siitä arvostelun kirjoittaminen nielaisi valtaosan päivästä. Lisäksi
huomasin, että kirjoittaminen muuttui sitä haastavammaksi mitä lähemmäksi
nykypäivää tultiin. Tässä toistui ikiaikainen ”ei näe metsää puilta” ilmiö.
Suurempia kehityskaaria ja tapahtumia on helpompi katsoa matkan päästä.
Päivämääriä
11.1.1993 WWF
Raw alkaa tunnin mittaisena ohjelmana
11.9.1995
WCW:n Nitro nousee kilpailijaksi samalle ohjelmapaikalle
6/1996 —
4/1998 Nitro voittaa
katsojaluvut 84 viikkoa putkeen
3.2.1997 Raw
kahden tunnin mittaiseksi
10.5.1999 Paras
katsojaluku historiassa 1
26.3.2001 Viimeinen
WCW:n Monday Nitro lähetetään
23.7.2012 Raw 1000:
ohjelma muuttuu kolmituntiseksi
4.12.2018 Huonoin
katsojaluku historiassa 2
Projektia
tehdessä valitsin aina arvostelun päätteeksi jakson tähtiesiintyjän. Tällä 25
vuoden otannalla saa alustavan käsityksen siitä, ketkä nimet ovat olleet
tärkeitä ohjelman kehityksessä. Erikoisin nimi listauksessa lienee Ricky Steamboat, joka tuli valituksi
tähtiesiintyjäksi vuoden 2009 jaksossa.
|
TÄHTIESIINTYJÄT 1990-LUKU
|
|
|
1993: Jerry Lawler
|
1994: Randy Savage
|
|
1995: Alundra Blayze
|
1996: Mankind
|
|
1997: Bret Hart
|
1998: Triple H
|
|
1999: Vince McMahon
|
|
|
TÄHTIESIINTYJÄT 2000-LUKU
|
|
|
2000: The Rock
|
2001: Steve Austin
|
|
2002: Hulk Hogan
|
2003: The Rock
|
|
2004: Triple H
|
2005: Edge
|
|
2006: John Cena
|
2007: Shawn Michaels
|
|
2008: Ric
Flair
|
2009: Ricky Steamboat
|
|
TÄHTIESIINTYJÄT 2010-LUKU
|
|
|
2010: Shawn Michaels
|
2011: The Rock
|
|
2012: Brock Lesnar
|
2013: Dolph Ziggler
|
|
2014: Daniel Bryan
|
2015: Brock Lesnar
|
|
2016: AJ Styles
|
2017: Kurt Angle
|
|
2018: Seth Rollins
|
|
Fave Five listat
Raw After Mania tunnetaan uuden painivuoden
ensimmäisenä päivänä ja siitä on kehittynyt joka vuodelle yksi tärkeimmistä
jaksoista. Eräs tärkeistä ulottuvuuksista ovat shokeeraavat debyytit sekä
paluut. Alle olen poiminut viisi mielestäni erityisen merkittävää tapausta.
Yllätysesiintymiset
5: X-Pac, 1998
Vuoden 1998
Raw After Mania on yksi 25-vuotisen historian parhaista. Vallanvaihto Shawn Michaelsin ja Steve Austinin välillä oli tapahtunut
WrestleManiassa, jossa Mike Tysonin
esiintyminen oli tuonut valtavasti huomioarvoa WWF:lle. Maanantai-iltojen
painisodat kävivät kuumimmillaan ja loikkaukset promootiosta toiseen
otsikoitiin aina isosti. Yksi suurimmista nähtiin tässä Raw’ssa, jossa Triple H uudelleensynnytti De-Generation X:n entisen Kliq- ystävänsä X-Pacin kanssa. Myöhemmin samassa jaksossa New Age Outlaws liittyi porukkaan ja DX Army oli syntynyt.
4: Brock Lesnar, 2002
Vuoden 2002
Raw After Mania lähetettiin Montrealista ja paikalla oli yksi äänekkäimmistä
yleisöistä historiassa. Ilta alkoi Hulk
Hoganin loppumattomalla palvonnalla ja jakson edetessä myös ilmoitettiin
tulevasta brändijaosta, joka muovasi WWE:tä useiksi vuosiksi eteenpäin. Melkein
alaviitteeksi kaikessa tässä jäi, että jaksossa teki myös debyyttinsä muuan
nuori mies nimeltään Brock Lesnar.
3: Goldberg, 2003
Maanantai-iltojen
sotien päätyttyä oli suurin osa WCW:n kantavista tähdistä siirtynyt WWE:n
leipiin. Tähän sisältyi kaksi poikkeusta — Sting
ja Goldberg. Kahden vuoden pitkän
odotuksen jälkeen Goldberg lopulta ilmestyi Raw’hon WrestleManian jälkeisessä
jaksossa vuonna 2003. Ainoa asia mikä hieman himmensi tätä oli se, että
Goldbergin tulosta oli ilmoitettu etukäteen.
2: Mankind, 1996
Showpainin
historiasta tuskin löytyy merkittävämpää yksittäistä vuotta kuin 1996. Tuo oli
nimittäin se vuosi, kun maanantai-iltojen toden teolla alkoivat, nWo syntyi ja viihteenlajin suosio alkoi
räjähdysmäisesti nousta. Aika oli kypsä Mankindin
kaltaiselle hahmolle. Hänen debyyttinsä nähtiin WrestleManian jälkeisessä
jaksossa. Ottelu Bob Hollya vastaan
ei ehkä vielä kaikkia vakuuttanut, mutta vielä saman jakson päätteeksi Mankind
hyökkäsi Undertakerin kimppuun.
Näistä kahdesta hahmosta muodostui erittäin tärkeä osa attitude eraa.
1: Brock Lesnar, 2012
Vuonna 2002
tapahtuneen debyytin jälkeen tiedämme miten tarina eteni: Brock Lesnar loi Hall Of Fame kalibeerin uran vain kahdessa
vuodessa. Kun hän palasi kahdeksan vuotta myöhemmin WWE:hen oli meriittilista
kasvanut UFC:n raskaansarjan mestaruudella ja hänestä oli kehkeytynyt ehkäpä
historian suurin ppv-vetonaula. Vuoden 2012 jälkeen Lesnar on ollut
päämestarina kolmeen eri otteeseen ja ennen kaikkea päättänyt Undertakerin putken. Olisi mielestäni
suuri vääryys asettaa ykkössijalle mitään muuta.
Raw After Mania tunnetaan myös kansainvälisestä ja
erityisen räväkästä liveyleisöstään. Alla viisi tapausta, jossa yleisö laittoi
parastaan.
Yleisöreaktiot
5: Montrealin yleisö ottaa Hulk Hoganin vastaan (2002)
4: Chicago buuaa John Cenalle (2006)
3: Orlando vihaa Roman Reignsiä
(2017)
2: Dolph Ziggler voittaa mestaruuden New
Jerseyssa (2013)
1: New
Orleans ottaa Daniel Bryanin vastaan (2014)
Lopuksi
Jokaisen
julkaisun esipuheeksi liitetyssä tekstissä esitin kysymyksen milloin Raw After Mania alkoi muodostua
nykyisenkaltaiseksi ilmiöksi? Vastaus saattaa yllättää — vasta vuosi 2012 vakiinnutti Raw After Manian
sellaiseksi kansainväliseksi karnevaaliksi mitä se nykyään on.
Ensimmäisenä
neljänä vuonna (1993-96) jakso oli tunnin mittainen, eikä siinä juurikaan edes
viitattu WrestleManiaan. Parina vuonna jakso oli jopa etukäteen nauhoitettu. Vuosi
1998 on merkittävä, sillä tuossa jaksossa tapahtui pidemällä aikavälillä
katsottuna todella suuria muutoksia: Triple
H perusti DX armeijan, The Rock kääntyi Nation Of Dominatonia vastaan ja Mr. McMahon pidätytti Stone
Cold Steve Austinin.
Maanantai-iltojen
sotien vuosina Raw After Mania ei sinällään ollut erityinen jakso. WrestleManian
merkitys noina vuosina (1996-2000) tuntui ylipäätään olevan pienempi. Eräänä
osoituksena se, että tuolloin tapahtumaa ei järjestetty jättimäisillä ulkoilmastadioneilla,
vaan tavallisilla monitoimiareenoilla. Tuolloin jokaisella maanantailla oli
erityinen merkitys, joten jaksot olivat kyllä hyviä, mutta eivät sinällään
poikkeuksellisia verrattuna muihin jaksoihin.
Nolkyt-luvulla
vuosina 2002 ja 2006 Raw After Mania oli valtavan äänekäs, mutta välillä meno
ei poikennut juurikaan tavanomaisesta viikottaisjaksosta. Raw After Manian
erityisyys on siis todella suurissa määrin 2010-luvulla syntynyt ilmiö.
Alkuna ja juurena voi pitää vuotta 2012, jolloin nähtiin ehkäpä Raw’n
televisiohistorian paras jakso ja yleisö kaappasi show’n täysin haltuunsa.
Seuraavana vuonna selostajatkin joutuivat heti lähetyksen aluksi selittämään
katsojille, että kyseessä on poikkeuksellinen ilta ja yleisö. Nykyään Raw After
Mania rantapalloleikkeineen, debyytteineen ja muine yllätyksineen on
vakiintunut uuden painivuoden ensimmäiseksi päiväksi ja vuoden tärkeimmäksi
Raw- lähetykseksi.
Lähteet
1)
Bleacher Report 20.7.2012: WWE Monday
Night Raw: Looking Back at the Highest-Rated Episode Ever
2)
What Culture 5.12.2018: WWE Raw
Rating Reaches NEW Record Low...AGAIN!
Kommentit
Lähetä kommentti