JUTTUSARJA - Raw After Mania (2015)

Raw After WrestleMania 1993 – 2018

kuva: twitter.com (käyttäjä @wrestlemania33s)

WrestleMania on itseoikeutetusti showpainivuoden kohokohta ja samalla päätepiste. Seuraava maanantai tarkoittaa uuden alkua. Tässä juttusarjassa käyn yksitellen läpi WrestleManian jälkeisenä päivänä lähetetyt Raw- ohjelmat vuosilta 1993 – 2018. Sen lisäksi, että tämä on mielenkiintoinen showpainin lähihistorian oppitunti itselle ja lukijoille, niin samalla tulee katsotuksi laajempaa kaarta siitä kuinka ’Monday Night Raw’ on kehittynyt ja milloin ’Raw After Mania’ kasvoi nykyisenkaltaiseksi ilmiöksi.

WrestleMania 31

Levi’s Stadium Kaliforniassa tarjosi puitteet vuoden 2015 hulppeimmalle showpainispektaakkelille. Paljon myös kerkesi tapahtua — Rusevin vuoden mittainen tappioton putki katkesi John Cenan edessä ja Undertakeria nähtiin kehässä ensi kertaa sitten edellisvuoden musertavan tappion. Kaksi merkittävintä tapausta olivat kuitenkin Stingin ainutkertainen WrestleMania- esiintyminen sekä Seth Rollinsin unohtumaton Money In The Bank- salkun lunastus illan viimeisen ottelun aikana.

Maanantai 30. Maaliskuuta 2015

WWE — Monday Night Raw #1140

SAP Center, San Jose, California

Selostus: Michael Cole, JBL & Booker T

Daniel Bryanin liito sukupolvensa suosituimpana mestarina katkesi loukkaantumiseen toukokuussa ja hän joutui vakatoimaan WWE:n raskaansarjan mestaruuden. Viheliäiset niskavaivat pitivät Bryanin sivussa koko loppuvuoden ja hän teki paluunsa vasta vuoden 2015 tammikuussa. Tiedämme, että tämä paluu jäi lyhytaikaiseksi ja pian WrestleMania 31:n jälkeen Bryan joutui jättäytymään kehästä pois lähes kolmen vuoden ajaksi.

John Cena oli edelleen täysipäiväisesti mukana, mutta pääosin sivussa päämestaruuskuvioista. Vuosien 2014 — 15 nähtiin vahva panostus Shieldin kolmikkoon yksilöinä, josta erityisesti Roman Reigns nostettiin päärooliin. Reigns voitti Royal Rumblen, mutta keräsi yhä enenevissä määrin yleisön vihat päällensä, sillä hänen yleisesti tiedettiin olevan Vince McMahonin uusi lempiprojekti. Buuauksista huolimatta oli kuitenkin fakta, että Reigns oli se tuleva ykkösnimi, johon aiottiin panostaa. Oma lukunsa oli Brock Lesnar, joka oli voittanut WWE:n mestaruuden Summerslamissa kaikkien aikojen yksipuolisimmassa mestaruusottelussa. Uutta ja hämmentävää oli se, että mestaruudesta huolimatta Lesnar esiintyi todella harvoin televisiossa. Tämä oli uusi ja kummallinen tilanne, joka vaati melkoista sopeutumista.

Survivor Series 2014 merkitsi Stingin debyyttiä WWE:ssä. Surrealistiseltakin tuntunut tapaus johti siihen, että WrestleManiassa hän kohtasi Triple H:n. Merkittävää oli myös se, että vuosien 2014 — 15 taitteessa NXT nousi todelliseksi voimatekijäksi. WWE Networkin myötä viikottaisohjelma nousi aivan uudenlaiseen valokeilaan ja ohjelmaa alettiin yhä vahvemmin suunnata niin kutsutuille hardcore faneille. Ensimmäinen Takeover järjestettiin marraskuussa 2014 ja viimeistään tuolloin NXT sai nykyisen muotonsa.

Jakson sisältö

Brock Lesnar oli tämän jakson keskeisin hahmo. WrestleManiassa hän oli menettänyt mestaruutensa, mutta Seth Rollins oli selättänyt Roman Reignsin. Kiukusta kihissyt Peto tahtoi revanssinsa saman tien. Mestari Rollins oli kuitenkin lennätetty Kaliforniasta New Yorkiin Today Show’n haastatteluun (ja ympäristö kiittää) eikä vielä Raw’n aluksi ollut paikalla. Ennen ohjelman puoltaväliä Rollins kuitenkin ehätti takaisin San Joseen ja kaikki näytti valmiilta mestaruusottelua varten. Viime hetkellä Seth tuli toisiin aatoksiin ja onnistui luikkimaan pakoon yleisön kautta. Sen sijaan Jamie Noble & Joey Mercury (JJ Security) sekä selostajakolmikko eivät olleet niin onnekaita. Pahanpäiväisesti äkämystynyt Lesnar kippasi selostuspöydän JBL:n & Booker T:n niskaan ja nappasi pahaa-aavistamattoman Michael Colen vahvoihin kouriinsa. Hetken päästä Cole lensi kanveesiin F-5:n voimalla ja vielä tämän jälkeen Lesnar riepotteli kameramiestä kahteen kertaan samaisella musertavalla iskulla. Tekojen seuraus oli, että Stephanie McMahon hyllytti Lesnarin määrittelemättömäksi ajaksi. Nykypäivään peilaten tuntuu hassulta, että Lesnar oli tähän aikaan mitä suurimmissa määrin yleisön suosikki.

 Mielestäni Lesnarin aiheuttama täystuho oli erinomaisesti toteutettu ja siinä oli aitoa kaaoksen makua. Raw jatkui tuon jälkeen hetken aikaa ilman selostusta, kunnes Byron Saxton & Jerry Lawler saapuivat korvaajiksi. Tällä tapaa Lesnar saatiin näppärästi kirjoitettua ulos kuvioista muutamaksi kuukaudeksi ja ohjelman lopuksi suunnattiin katsetta Rollinsin ja Roman Reignsin tulevaan kohtaamiseen seuraavassa erikoistapahtumassa.

Vuonna 2015 Raw After Mania oli hyvinkin vakiintunut uuden painivuoden ensimmäiseksi päiväksi ja sehän tarkoitti paluita ja debyyttejä. Uudella irokeesikampauksella varustautunut Sheamus palasi kuukausin poissaolon jälkeen ja teki heelturnin uuden Intercontinental- mestari Daniel Bryanin kustannuksella. Tämä on muuten se ilta, kun Sheamusta edelleenkin ajoittain riivaava ”you look stupid” huuto sai alkunsa. NXT:ssä säväyttänyt Kaliston & Sin Caran muodostama Lucha Dragons teki debyyttinsä kahdeksan miehen joukkueottelussa. Astetta isompi kehädebyytti nähtiin myöhemmin illan edetessä kun entinen NXT- mestari Neville asteli ensi kertaa Raw’n kehään. Illan parhaasta ottelusta vastasivat John Cena ja Dean Ambrose. Samalla tämä oli ensimmäinen John Cenan US Open Challenge, josta kehittyi merkittävä näytön paikka monelle ottelijalle vuoden edetessä. Niin ja tosiaan. Kulttiesiintyjät Big Show & Kane ottelivat Seth Rollinsin rinnalla illan pääottelussa.

 Tämä jakso merkitsi myös AJ Leen viimeistä esiintymistä WWE:ssä ja (tähän mennessä) viimeistä kertaa kun nainen oli missään tekemisissä showpainin kanssa. Kesäkuussa 2014 CM Punkin kanssa naimisiin mennyt AJL jatkoi WWE:n palkkalistoilla, mutta oli ajautunut hankalaan välikäteen, olivathan Punkin & WWE:n välit perinpohjaisesti palaneet. 1 Helmikuussa 2015 AJL julkisesti kritisoi WWE:tä naispainijoiden kehnosta kohtelusta twitterissä 2 ja omalta osaltaan oli sytyttämässä #divasrevolution liikettä, joka johti todelliseen vallankumoukseen myöhemmin samana vuonna. Lisäksi AJ Lee kärsi pahoista niskavaivoista ja oli marraskuusta helmikuuhun kehästä sivussa. Tämä Raw After Maniassa hätäisesti kasaan sutaistu kuuden naisen joukkuematsi jäi AJ Leen viimeiseksi WWE:n palveluksessa. Tässä vaiheessa sitä ei tiennyt vielä kukaan. Kuvasta näkyy, että ainakin paitavalinta osui nappiin.

Analyysi

Laadukas jakso, mutta Raw After Mania- mittarilla ei yllä aivan parhaimmistoon. Yleisö oli hienosti mukana ja aaltokin lähti komeasti illan viimeisen ottelun aikana, mutta esimerkiksi vuodet 1998, 2002, 2012 ja 2014 ovat nostaneet riman niin korkealle, että sitä ei ihan helpolla ylitetä. Sheamus, Neville tahi Lucha Dragons eivät sittenkään olleet niin vavisuttavia yllätyksiä, että olisivat paremmin mieleen jääneet. Lesnarin aiheuttama täystuho oli erinomaisesti toteutettu, mutta samalla se tarkoitti sitä, että kliimaksi nähtiin jo puolivälissä ohjelmaa. Sen jälkeen samanlaista hurmosta ei enää saavutettu.

Tähtiesiintyjä: Brock Lesnar

Ottelut

Dolph Ziggler VS. Daniel Bryan (c)  (IC Title)

The Lucha Dragons & The New Day VS. The Ascension & Cesaro & Kidd

Damien Mizdow VS. Stardust

Curtis Axel VS. Neville

John Cena © VS. Dean Ambrose  (US Title)

AJ Lee, Naomi & Paige VS. Natalya & The Bella Twins

Goldust VS. Rusev

Seth Rollins, Kane & Big Show VS. Randy Orton, Ryback & Roman Reigns

Lähteet:

1)      https://en.wikipedia.org/wiki/AJ_Lee#Divas_Champion_and_retirement_(2013%E2%80%932015)

2)      https://twitter.com/theajmendez/status/570390583853895681?lang=en