ARVIO - TLC

Sunnuntai 16. Joulukuuta 2018

SAP Center, San Jose, California

Kuva: 411mania.com

WWE:n vuoden viimeinen erikoistapahtuma järjestettiin San Josessa NHL-joukkue Sharksin kotiareenalla. Kaikkinensa tapahtuma sisälsi peräti 12 ottelua, joten olen tähän arvosteluun poiminut tarkasteluun ainoastaan illan olennaisimmat hetket.

5. Ronda Rousey jälleen erinomainen

Palataanpa hetkeksi alkuvuoden tunnelmiin. Muistatteko kun Royal Rumblen päätteeksi Ronda Rousey asteli esiin ja yleisö räjähti hurrauksiin? Ilmassa oli jotain uutta ja jännittävää, sillä Rousey oli vihdoin päättänyt tulla WWE:hen, josta oli vuosikaudet vain unelmoitu.

Esiintyminen viikosta toiseen Raw’ssa ja livetapahtumissa on monella tapaa kuluttavaa hommaa. Rouseyn esiintymisistä on tullut niin arkipäiväisiä, että mitään kihelmöivää jännitystä niissä ei enää ole. Rondasta on tullut yksi muiden joukossa ja Survivor Seriesissä hänelle jopa buuattiin rajusti.

 Kaikki tämä on tapahtunut siitä huolimatta, että mielestäni Ronda ei ole tehnyt mitään väärää. Päinvastoin — hän on tehnyt kaiken oikein. Tässäkin TLC:n ottelussa Nia Jaxia vastaan Ronda laittoi kaiken peliin ja teki hartiavoimin töitä, jotta ottelu olisi mahdollisimman viihdyttävä. Nia Jax kuuluu WWE:n yksipuolisimpiin ja tylsimpiin esiintyjiin, joten hänen kanssaan viihdyttävän ottelun painiminen vaatii paljon. Mielestäni Ronda Rousey onnistui tässä paremmin kuin kukaan muu todella pitkään aikaan. Ainoastaan NXT Takeover Londonissa joulukuussa 2015 nähty ottelu Bayleyn kanssa tulee mieleen tätä parempana Jaxin otteluna.

4. Drew McIntyre — Skotlannin Terminaattori

Drew McIntyre on supertähti. Tämä on selkeästi huomattu myös johtoportaassa, sillä huhtikuussa päärosteriin paluun tehnyt McIntyre on tänä aikana selätetty ainoastaan yhden kerran: se tapahtui 3. joulukuuta Dolph Zigglerin toimesta.  Pidin McIntyrestä jo muinaisina Chosen One aikoina, mutta hänen edistymisensä noihin vuosiin verrattuna on ollut hämmästyttävää. Lihasmassaa on tarttunut vuosien varrella todella kiitettävästi, mutta ennen kaikkea hänestä on kuoriutunut todella karismaattinen esiintyjä.

 Pidän todella paljon siitä, että McIntyre luo otteluihinsa draamaa aina välillä pysähtymällä ja soittamalla suutaan vastustajilleen. Tällainen nyanssi tuo syvyyttä hänen tekemiseensä. Ottelu Finn Baloria vastaan oli vakuuttavaa katseltavaa ja erityisesti jäi mieleen Belly to Belly Suplex, jossa McIntyre ei viitsinyt edes kumartua, kunhan vaan paiskasi Balorin päänsä yli. Finn Balorin voitto tähän väliin tuntui kummalliselta ratkaisulta, mutta tarkemmin ajateltuna se oli varsin hyvä ratkaisu. Pahasti väljähtänyt Balor tarvitsi voiton tuomaa buustia enemmän kuin tulikuuma McIntyre.

3. AJ Styles ja Daniel Bryan antoivat kaikkensa

Daniel Bryanin heelturn ja kaikki siihen liittyvä on mielestäni hoidettu aivan erinomaisesti. Samalla se on osoitus siitä, että varovaiseksi ja konservativiiseksi toisinaan moitittu WWE osaa aina välillä räväyttää. Bryan vs. Styles on ilman muuta unelmaottelu, mutta tätä nimenomaista ottelua kohtaan odotukset eivät olleet kovin korkealla. Syitä oli kaksi:

1)      Ottelu oli jo pariin kertaan nähty.

2)      Lopputuloksesta ei ollut mitään epäselvyyttä.

 Noihin asetelmiin nähden tämä piti otteessaan todella hyvin. Bryanin hyönteismäiset kiipimiset ja kehästä pakenemiset toimivat ja saavat vihan tunteita aikaan. Myös AJ Styles tarjosi tässä jotain hieman uutta, sillä hän otteli huomattavasti aggressiivisemmallta tyylillä kuin tavanomaisesti. Homma oli mennyt henkilökohtaiseksi ja se näkyi. Pariin otteeseen mieleeni jopa hiipi ajatus, että jospa Styles sittenkin tämän voittaisi. Se oli aika paljon, ottaen huomioon sen mistä lähtökohdista otteluun alettiin.

2. Deanin ja Sethin sota jäi puolittaiseksi

Renee Youngin olisi syytä jäävätä itsensä Dean Ambrosen otteluiden aikana. Se, että Young puolustaa aviomiestään otteluiden aikana laittaa koko paletin sekaisin. Onhan hän nimenomaan kommentaattoreista se, jonka pitäisi olla face-ottelijoiden puolella. Ambrosen temppu Seth Rollinsia ja Roman Reignsiä kohtaan lokakuun 22. päivä oli niin paha, että häntä pitäisi markkinoida säälimättömän heelinä. Renee Youngin puolustelut eivät sovi tähän yhtälöön. Jatkossa olisikin hyvä ratkaisu, jos Young ei ollenkaan kommentoisi Ambrosen otteluita.

 Selostuksen lisäksi muutakin oli pielessä. Tämä ottelu olisi ehdottomasti tarvinnut lisästipulaation, sillä tarina oli niin henkilökohtainen. Miksei kyseessä ollut tikasmatsi tai vaikka Last Man Standing? Normaalien sääntöjen puitteissa tämä jäi aivan puolitiehen. Matsi jäi tapahtumaköyhäksi ja tuntui, että liveyleisökin kerkesi siihen kyllästyä.

1.    Asuka mestariksi

WWE:n naisten revoluutio on verraton menestystarina, mutta pikku hiljaa koneesta voisi alkaa laskemaan kierroksia. Se, että naisten ottelut sijoitetaan tapahtumissa pääotteluiksi ilman mitään järkevää syytä tulee vielä aiheuttamaan vastareaktion. Tarinansa puolesta Dean Ambrosen ja Seth Rollinsin kohtaaminen olisi soveltunut tälle paikalle paremmin, mutta toisaalta se jäi painin tasoltaan pettymykseksi.

Minulla kesti todella pitkään, että lämpenin tälle ottelulle. Syynä oli se, että Charlotten ja Beckyn Evolutionissa käymä kamppailu oli aivan upea, ja tämä tuntui paljolti sen toisinnolta. Asuka oli tarpeellinen lisäys, jotta ottelusta saatiin edes hieman erilainen, mutta hänen tähtensä on ollut himmenemään päin jo pidemmän aikaa.

 Lopulta kuitenkin kävi niin, että tämä ottelu voitti minut puolelleen ja lunasti paikkansa pääotteluna, sekä illan parhaana esityksenä. Kaikesta paistoi se, että ottelijat antoivat aivan kaikkensa ja olihan tässä monta varsin päräyttävää spottia ja käännettä. Ronda Rouseyn sekaantuminen oli myös todella hyvin toteutettu ja jätti kihelmöivästi useita kysymyksiä spekuloitavaksi. Penseä ennakkoasenteeni kääntyi ottelun kuluessa positiiviseksi. Se kertoo, että ottelu oli todella hyvä.  

Ottelut, kestot, arvosanat (voittajat alleviivattu)

Mixed Match Challenge Finals

R-Truth & Carmella VS. Jinder Mahal & Alicia Fox

(5:48)  *

Smackdown Tag Team Championship

The Bar © VS. The Usos VS. The New Day

(12:21)  **

TLC Match

Braun Strowman VS. Baron Corbin

N/A

Tables Match

Ruby Riott VS. Natalya

(12:42)  ** ½

Singles Match

Finn Balor VS. Drew McIntyre

(12:11)  ***

Chairs Match

Rey Mysterio VS. Randy Orton

(11:36)  **

Raw Women’s Championship

Nia Jax VS. Ronda Rousey ©

(10:50)  ***

WWE Championship

Daniel Bryan ©  VS. AJ Styles

(23:56)  *** ½

Intercontinental Championship

Seth Rollins © VS. Dean Ambrose

(22:54)  ***

Smackdown Women’s Championship (TLC)

Becky Lynch © VS. Asuka VS. Charlotte Flair

(22:29)  ****

Tähdet

*** Charlotte Flair

** Becky Lynch 
*  Daniel Bryan

Yhteenveto: TLC:n pääshow sisälsi 10 ottelua, joka on liikaa. Yhteiset erikoistapahtumat toisaalta pakottavat tällaiseen, sen vuoksi brändijaosta luopuminen erikoistapahtumien kohdalla oli mielestäni vikatikki. Kaiken tämän seasta kuitenkin löytyi kaksi helmeä: AJ Stylesin ja Daniel Bryanin kohtaaminen ja naisten tikasottelu. Lisäksi Ronda Rouseyn ja Drew McIntyren esitykset olivat vakuuttavia. Paljon oli yhdentekevää ja turhaa, sen vuoksi TLC kokonaisuutena jäi varsin keskinkertaiseksi suoritukseksi.

5 / 10

Kuvat: wwe.com (ellei toisin mainittu)