JUTTUSARJA - Raw After Mania (2012)

Raw After WrestleMania 1993 – 2018

kuva: twitter.com (käyttäjä @wrestlemania33s)

 

WrestleMania on itseoikeutetusti showpainivuoden kohokohta ja samalla päätepiste. Seuraava maanantai tarkoittaa uuden alkua. Tässä juttusarjassa käyn yksitellen läpi WrestleManian jälkeisenä päivänä lähetetyt Raw- ohjelmat vuosilta 1993 – 2018. Sen lisäksi, että tämä on mielenkiintoinen showpainin lähihistorian oppitunti itselle ja lukijoille, niin samalla tulee katsotuksi laajempaa kaarta siitä kuinka ’Monday Night Raw’ on kehittynyt ja milloin ’Raw After Mania’ kasvoi nykyisenkaltaiseksi ilmiöksi.

2012

WrestleMania 28

Miamin Sun Life Stadiumilla oteltu WrestleMania 28 on minun kirjoissani todella korkealla. Undertaker ja Triple H ottelivat ikimuistoisen end of an era- ottelunsa, CM Punk & Chris Jericho mittelivät WWE:n mestaruudesta ja John Cena & The Rock päättivät illan kohtaamalla showpainin historian eniten ja pisimpään markkinoidussa ottelussa. Tätä samaa iltaa voidaan myös hyvällä syyllä pitää Daniel Bryanin YES- liikkeen syntyhetkenä.

Maanantai 2. Huhtikuuta 2012

WWE – Monday Night Raw #984

American Airlines Arena, Miami, Florida

2011 oli CM Punkin vuosi ja Summer Of Punk oli nähdäkseni selkeä taitekohta. Punkin tapauksessa kaikki natsasi yhteen ja tämä loi aivan uudenlaista säpinää ja freesiyden tuntua paikallaan junnanneen WWE:n koneistoon. Yhtä äkkiä CM Punk olikin se kaveri, jota haluttiin haasteltavaksi Today Show’hun ja vastaaviin ohjelmiin ja samoin CM Punkin Best In The World T-paidat rikkoivat jopa John Cenan myyntiennätykset. Mielestäni Summer Of Punk kuvasti myös isompaa asenteen muutosta — vuodessa 2011 oli ihan eri tavalla särmää kuin aiemmissa vuosissa. Tapahtui siirtymä kohti realistisempaa ja jollain tasolla rohkeampaa suuntaa. PG:n rajoja venytettiin useammin kuin ennen. Samoin kävi yhä selvemmäksi, että Undertakerin ja Triple H:n kaltaiset miehet eivät enää viikosta toiseen olleet päärooleissa, vaan näkyivät televisiossa yhä harvemmin. Sen lisäksi isoista tähdistä myös Batista ja Edge olivat poistuneet näyttämöltä. Tapahtui vahdinvaihto, jonka jälkeen yhä isompaan rooliin nousivat CM Punk ja Daniel Bryan.

Jakson sisältö

Lyhyesti kuvattuna tämä on aivan legendaarinen jakso. Osa sen hienoudesta piilee siinä, että moni nykyisen Smarksiden jäsenistä oli paikan päällä katsomassa show’ta. Sittemmin lähes joka vuosi WrestleManiaan on lähtenyt Suomen delegaatio paikalle, mutta tämä oli ensimmäinen kerta, kun reissu onnistui isommassa mittakaavassa. Itsellänikin oli pyrkimyksenä lähteä tuolle reissulle mukaan, mutta se kaatui budjettiongelmiin. Jälkikäteen olen tätä monesti harmitellut.

Once In A Lifetime- ottelun kotiyleisönsä edessä voittanut The Rock avasi ohjelman ja päätti puheensa kovan luokan lausuntoon: Rock tahtoi WWE:n mestariksi. Tämä oli kieltämättä melkoinen julistus Rockyn kiireiset aikataulut tietäen.

2000- luvun ensimmäisinä vuosina Matt Bloom tunnettiin WWE- kehissä useammalla nimellä: (Prince) Albertina ja A-Trainina. Bloom jätti WWE:n loppuvuodesta 2004 ja päätyi ottelemaan Japaniin. Siellä hän otti käyttöön taitelijanimen Giant Bernard ja nousi merkittävän mittaluokan tähdeksi. Nyt Bloom palasi kotimaahansa ja WWE:hen Lord Tensaina. Hahmon debyytti nähtiin tässä jaksossa, jossa hän tuhosi Alex Rileyn parissa minuutissa. Kevään aikana Tensaita yritettiin nostaa kovan luokan nimeksi ja hän nappasikin tililleen voitot WWE:n isoimmista tähdistä John Cenasta ja CM Punkista. 1 Huolimatta siitä, että Bloom / Giant Bernard oli menestynyt Japanissa, niin WWE:n kehässä homma ei vaan toiminut. Aika nopeasti Tensai vajosi huumoripläjäykseksi tanssimaan Funkasauruksen kanssa ja sittemmin Matt Bloomista tuli NXT:n pääkouluttaja. Tuossa roolissa hän on käsittääkseni ollut mies paikallaan.

John Laurinaitis pakotti CM Punkin puolustamaan WWE- mestaruutta Mark Henryä vastaan. Ottelu päättyi uloslaskun kautta mestaruuden säilyttämiseen, mutta varsinaiset tapahtumat alkoivat vasta kellonsoiton jälkeen. Henry kävi jysäyttämässä World’s Strongest Slamin lattialle ja sen jälkeen paikalle ilmestyi Chris Jericho. Tässä feudissahan tärkeässä roolissa oli Punkin straight edge elämäntyyli, jota vastaan Jericho hyökkäsi. Winnipegin suuri poika liotti Punkin viskiin ja pisteeksi i:n päälle täräytti mestaria lasipullolla takaraivoon. Myös tämä hetki on painunut minulle ikuisesti mieleen.

Tässä yhteydessä on myös mainittava YES- ilmiön synty. WrestleManian pahamaineisessa 18 sekunnin tapauksessa Daniel Bryan hävisi raskaansarjan mestaruuden Sheamusille. Selväksi kuitenkin kävi, että Bryanilla oli vankka kannattajakuntansa eturivissä itse kyhättyjen YES- kylttien kanssa. Raw’ssa tämä sitten räjähti lopullisesti. The Rock ja John Cena joutuivat keskeyttämään promonsa YES- huutojen vuoksi ja ne raikuivat myös otteluiden aikana. Mieleeni on myös painunut video, jossa YES- huudot kaikuvat American Airlinesin portaikossa yleisön poistuessa paikalta. On harmi, että Bryania ei tässä jaksossa nähty enempää kuin ohikiitävän takahuonehaastattelun verran. Se osoitti hieman huonoa pelisilmää.

Kevään aikana John Cena oli puhunut, että hänen oli yksinkertaisesti pakko voittaa WrestleManiassa. Alkuvuodesta Kane oli kehottanut Cenaa syleilemään vihaa (embrace the hate) ja viitteitä tällaisesta toiminnasta oli välillä nähty. Nyt kun CM Punk oli kaiken lisäksi noussut Cenan tasoiseksi suurnimeksi faniständeillä, niin monet povailivat, että Cenan kauan kaivattu heelturn saattaisi vihdoin toteutua. Raw’n päätteeksi nähtiin jälleen rajua vihjailua tähän suuntaan, mutta sen sijaan tapahtuikin jotain muuta. Brock Lesnar teki paluun WWE- kehään kahdeksan vuoden tauon jälkeen ja niittasi Cenan tanteereseen musertavalla F-5:llä. Tämän tapahtuman merkitystä ei voi korostaa liiaksi, kyseessä on ehdottomasti yksi ikimuistoisimmista hetkistä Raw’n kohta 26-vuotisessa historiassa.

Analyysi

Paras jakso ikinä. Marraskuuhun 2018 mennessä Raw’ta on tuotettu reippaasti yli 1300 jaksoa, joten tuosta massasta jonkin yksittäisen nimeäminen parhaaksi on lähes mahdoton tehtävä. Minulle henkilökohtaisesti yksikään muu jakso ei ole merkinnyt näin paljoa kuin tämä. Tästä ei puuttunut mitään ja jakson upeuden moninkertaisti liveyleisö, joka oli aivan erinomaisesti mukana jokaisen sekunnin ajan. Ajoittain yleisö jopa kaappasi show’n ja sehän onkin Raw After Manian eräs parhaista puolista. Viimeistään tämä vuoden 2012 episodi valoi Raw After Manian nykyiseen muottiinsa ja teki siitä merkittävän käännekohdan WWE:n vuodessa.

Tähtiesiintyjä: Brock Lesnar

Ottelut

Dolph Ziggler VS. Jack Swagger VS. Santino Marella ©   (US Title)

Lord Tensai VS. Alex Riley

CM Punk © VS. Mark Henry (WWE Title)

Cody Rhodes VS. Kofi Kingston

The Miz VS. Zack Ryder

Lähteet

1)      https://en.wikipedia.org/wiki/Matt_Bloom#Tensai_(2012%E2%80%932014)