JUTTUSARJA - Raw After Mania (2007)

Raw After WrestleMania 1993 – 2018

kuva: twitter.com (käyttäjä @wrestlemania33s)

 

WrestleMania on itseoikeutetusti showpainivuoden kohokohta ja samalla päätepiste. Seuraava maanantai tarkoittaa uuden alkua. Tässä juttusarjassa käyn yksitellen läpi WrestleManian jälkeisenä päivänä lähetetyt Raw- ohjelmat vuosilta 1993 – 2018. Sen lisäksi, että tämä on mielenkiintoinen showpainin lähihistorian oppitunti itselle ja lukijoille, niin samalla tulee katsotuksi laajempaa kaarta siitä kuinka ’Monday Night Raw’ on kehittynyt ja milloin ’Raw After Mania’ kasvoi nykyisenkaltaiseksi ilmiöksi.

2007

WrestleMania 23

Vuonna 2007 WrestleMania teki paluun jättistadioineille ja nyt elettäessä vuotta 2018 niistä on tullut vakiintunut käytäntö. Tapahtuma järjestettiin Detroitin Ford Fieldillä noin 80 000 katsojan silmien alla. Illasta muistetaan erityisesti päämestaruusottelut, joissa molemmissa suuret yleisön suosikit ottivat toisistaan mittaa – Undertaker ja Batista mittelivät raskaansarjan vyöstä ja John Cena & Shawn Michaels WWE:n mestaruudesta. Niin ja tämähän toki oli juurikin se ilta, kun USA:n nykyinen istuva presidentti Donald Trump ajeli Vince McMahonin pään kaljuksi.

Maanantai 2. Huhtikuuta 2007

WWE – Monday Night Raw #723

Nutter Center, Dayton, Ohio

Aikakausi - tai amerikkalaisittain era - on showpainin yhteydessä äärimmäisen ylikäytetty ja inflaation kokenut termi. Jonkinlainen pätkä oli kuitenkin edellisen vuoden mittaan tullut päätökseensä: vuodesta 2002 alkaen tiukasti noudatettu brändijako oli löyhentynyt ja tässäkin Raw After Maniassa nähtiin ottelijoita kaikista eri ohjelmista. Vuosi 2006 oli merkinnyt myös pahamaineisen WWECW:n syntyä. Tämän kirjoituksen puitteissa ei liene syytä mennä kovinkaan syvälle tuohon asiaan, mutta lyhykäisyydessään kyse oli siitä, että ECW One Night Standin menestys vuosina 2005 & 06 oli niin suurta, että Vince McMahon hovikuntansa kanssa päätti herättää henkiin ECW:n viikottaisohjelman muodossa. Tunnetusti yritys epäonnistui ja aika nopeasti ECW:stä tuli lähinnä nykyistä NXT:tä muistuttava nuorempien ottelijoiden debytointi- ja koulutuspaikka. Sillä erotuksella, että nykyinen NXT on cool ja WWECW ei sitä ollut.  

Usein WrestleManian jälkeinen Raw on lähetetty samasta kaupungista kuin itse päätapahtuma. Tällä kertaa oli toisin, sillä Detroitista oli matkattu Daytoniin. Pikainen varmistus googlen kautta kertoo, että kaupungeilla on välimatkaa yli 300 kilometriä. Selostajina tässä Raw’ssa olivat Jim Ross & Jerry Lawler, jotka olivat siis jälleen kerran palanneet yhteen epäonnistuneen Joey Styles – Jonathan Coachman kokeilun jälkeen. Kuten tuosta kuvasta tarkkasilmäiset huomasivatkin, niin sekä JR että King oli viikonloppuna nimitetty Hall Of Fameen. Harmillisesti tässä jaksossa JR:n ääni petti kesken kaiken ja pääottelun aikana ei kuulunut enää pihaustakaan. Näin ollen Lawler joutui hoitamaan homman yksinään maaliin.

Jakson sisältö

Jaksolla oli kaksi kantavaa pääteemaa – ensimmäinen niistä oli John Cenan & Shawn Michaelsin yhä jatkuva kilvoittelu WWE:n mestaruudesta ja jälkimmäinen hiuksensa menettäneen Mr. McMahonin kostoretki Bobby Lashleya kohtaan. 

Raw After Mania alkoi tismalleen samalla tapaa kuin vuotta aiemmin, eli edelleen WWE:n mestari John Cenan promolla. Tällä kertaa se ei kuitenkaan kestänyt kovin pitkään, sillä Shawn Michaels vaati revanssia saman tien. Tuo ottelu ei tietenkään toteutunut, sillä Michaels & Cena pitivät hallussaan myös joukkuemestaruuksia, jotka olivat napanneet matkaansa Road To WrestleManian käänteissä. Michaels & Cena määrättiin puolustamaan mestaruuksiaan kymmenen joukkueen Battle Royal- ottelussa. Kun Coachin & Mr. McMahonin harmiksi John & Shawn voittivat tuon ottelun, niin järjestettiin heti perään toinen kymmenen joukkueen Battle Royal, jossa Hardyn veljekset nousivat uusiksi mestareiksi. Huomioitavaa tässä on, että Matt & Jeff olivat tähän aikaan eri ohjelmissa, joten brändijako oli tosiaan enää pelkkä muisto menneisyydestä. Michaelsin ja Cenan tarina jatkui siten, että Shawn paiskasi Johnin yläköyden yli. Samalla he tietysti hävisivät joukkuemestaruutensa, mutta Michaels ei välittänyt, koska hänen tavoitteensa oli yksinomaan WWE:n mestaruuden voittamisessa. Illan aikana myös Edge & Randy Orton ilmaisivat kiinnostustaan mestaruutta kohtaan ja tämähän johti Backlashin nelinotteluun, joka olikin yksi vuoden parhaista otteluista WWE:n lipun alla.

WrestleManiassa nähtiin miljonäärien taistelu, jossa Mr. McMahonin edustaja Umaga kohtasi Donald Trumpia edustaneen Bobby Lashleyn hair vs. hair- ottelussa. Lopputuloksen näemme kuvasta, eli Trump pääsi parturoimaan McMahonin pään komeaksi kaljuksi. Tämä Trumpin ja McMahonin välienselvittely onkin sittemmin toiminut loputtomana hassujen meemien ja gifien alkulähteenä.

Oli selvää, että Mr. McMahon ei ollut valmis unohtamaan nöyryytystään, vaan määräsi Bobby Lashleyn puolustamaan ECW:n mestaruutta tasoitusottelussa, jossa Umagan manageri Armando Alejandro Estrada oli myös virallisesti mukana. Jälkikäteen katsottuna tämä Lashleyn pakkosyöttö ja feudi Mr. McMahonia vastaan oli liian paljon liian aikaisin. Se ei oikein missään vaiheessa syttynyt kunnolla liekkiin ja yleisökin kääntyi Lashleya vastaan. Lashleyn ensimmäinen WWE- stintti huipentui heinäkuun Great American Bashissa käytyyn WWE- mestaruusotteluun John Cenaa vastaan. Ilmeisesti tuon ottelun aikana Lashley loukkaantui ja häntä nähtiin Raw’ssa viimeisen kerran 30.7.2007. 1 Seuraavaa esiintymistä WWE:n kehässä saatiinkin odottaa lähes 11 vuotta.

Analyysi

Oma vaikutuksensa lienee ollut sillä, että Raw After Mania järjestettiin yli 300 kilometrin päässä itse WrestleManian isäntäkaupungista. Olettaisin, että tämän vuoksi monella fanilla on jäänyt matka taittamatta, eikä tässä ollutkaan sellaista aitoa kansainvälistä Raw After Mania- tunnelmaa. Edellisvuoden tapaan myös tällä kertaa joukkuemestaruudet vaihtoivat omistajia nimenomaan tässä jaksossa. Tosin vuosina 2006 – 07 World Tag Titles ei kyllä hyvällä tahdollakaan mikään erityisen arvostettu tai tärkeä titteli ollut. Uusien ottelijoiden debyyttejä tai muitakaan shokeeraavia käänteitä ei tässä jaksossa nähty. Jäi mielestäni aika heikoksi esitykseksi.

Lopuksi

2007 oli WWE:lle todella vaikea vuosi ja joidenkin arvioiden mukaan surkeinta WWE:tä sitten pahamaineisen vuoden 1995. Mukana oli paljon epäonneakin. Suurista tähdistä Triple H, Bobby Lashley, Undertaker, Mr. Kennedy ja loppuvuodesta myös John Cena olivat sivussa loukkaantumisten vuoksi. Sitten tähän vuoteen mahtui myös surullisenkuuluisa limusiinin räjäytys ja Vince McMahonin ”kuolema.” 2 Kaikki tämä oli ikävää, mutta todellinen shokki ja täystyrmäys oli Chris Benoit’n tapaus kesäkuun lopulla. Benoit’n kammottava teko ja kuoleman jälkeiset tutkimukset hänen aivojensa rappeutuneesta tilasta langettivat WWE:n ylle pitkän varjon ja pakottivat uudelleenharkitsemaan touhua monella tasolla. 3 2007 oli monella tapaa varsin masentava painivuosi.

Tähtiesiintyjä: Shawn Michaels

Ottelut

10 Team Battle Royal  (World Tag Titles; Michaels & Cena retain)

10 Team Battle Royal  (World Tag Titles; Hardy Boyz win the titles)

Carlito & Ric Flair VS. Shelton Benjamin & Charlie Haas

The Great Khali VS. Super Crazy

Bobby Lashley VS. Umaga & Estrada

Lähteet

1)      https://en.wikipedia.org/wiki/Bobby_Lashley#WWE_Championship_pursuits_(2007%E2%80%932008)

2)      https://screenrant.com/wwe-writer-reveals-plans-introduce-vince-mcmahon-brother-during-death-story-arc/

3)      https://bleacherreport.com/articles/1070947-brain-physiology-and-the-chris-benoit-tragedy