ARVIO - Takeover War Games
Lauantai
17. Marraskuuta 2018
Staples Center, Los Angeles, California
Ensimmäinen War Games- ottelu nähtiin jo heinäkuussa
1987, ja siitä kehkeytyi yksi edesmenneen World
Championship Wrestlingin tavaramerkeistä. 1 Seitsemäntoista vuoden tauon
jälkeen War Games kuitenkin teki paluun viime marraskuun NXT Takeoverissa.
Konsepti osoittautui niin onnistuneeksi, että nyt nähtiin jatko-osa. Sijaintina
tarunhohtoinen Staples Center ja
selostajina tapahtumassa Mauro Ranallo,
Nigel McGuinness & Percy Watson.
NXT Women’s Championship (2/3 Falls)
Kairi Sane VS. Shayna Baszler (c)
Naisten välillä on pitkä
taustarina, joka ulottuu aina vuoden 2017 Mae
Young Classicin finaaliin. Uusin käänne nähtiin lokakuun lopun Evolutionissa, jossa Baszler voitti
mestaruuden takaisin Sanelta. Tämä ei kuitenkaan tapahtunut ilman
ristiriitaisuuksia, sillä Marina Shafir
& Jessamyn Duke sekaantuivat ottelun kulkuun Baszlerin hyväksi.
Pidän Shayna Baszlerista. Aiemmin
jo vihjailinkin, että näkisin mielelläni Baszlerin lähitulevaisuudessa (vuoden
2019 aikana) kohtaavan Ronda Rouseyn.
Shafirin ja Duken tukema Baszler tarjoaisi Rouseylle varteenotettavan
haastajan. En panisi pahakseni vaikka Baszler heittäisi haasteensa pitäen
edelleen hallussaan NXT:n mestaruutta. Puhumattakaan siitä, että tällä
nelikolla on pitkä yhteinen historia, ovathan he kaikki tulleet WWE:hen
MMA-piireistä.
Otteluna tämä ei erityisen
paljoa tarjonnut. Vaikutti siltä, että pajatso oli tyhjennetty jo aiemmissa
kohtaamisissa. Ehkäpä sen vuoksi tähän olikin haettu lisämaustetta ylibookkauksella. Päällimmäisenä jäi
tunne, että tästä kaksikosta on jo revitty irti kaikki mahdollinen.
(10:56)
** ½
Singles Match
Alesteir
Black VS. Johnny Gargano
Tämä oli eräänlainen Johnny Garganon
ja Tommaso Ciampan verifeudin
sivujuonne. Heinäkuussa Ciampa sai mahdollisuuden otella mestaruudesta silloista
mestaria Alesteir Blackia vastaan. Gargano ei malttanut pysytellä tuosta erossa
ja tahtomattaan auttoi Ciampan voittoon. Tämä johti elokuun Takeoveriin, jossa
kolmikon oli määrä otella mestaruudesta. Black joutui kuitenkin jäämään tuosta
sivuun, koska hän joutui yllätyshyökkäyksen kohteeksi NXT areenan
parkkipaikalla ja loukkaantui. Pitkällisen selvittelyn jälkeen kävi ilmi, että Johnny
Gargano oli tämän hyökkäyksen takana. Taistellessaan hirviötä (Ciampa) vastaan,
oli Garganosta itsestään tullut hirviö. Aivan kuten 1800- luvun lopulla
vaikuttanut moraalifilosofi Friedrich Nietzsche
oli varoittanut.
Whoever fights monsters should
see to it that in the process he does not become a monster. And if you gaze
long enough into an abyss, the abyss will gaze back into you. (Nietzsche
1886)
Hyvä ja viihdyttävä ottelu,
mutta silti päällimmäisenä jäi pienoinen pettymys. Taustatarina oli toki vahva
ja henkilökohtainen, mutta tässä ehkä jopa liiaksi nojattiin siihen. Tunteet
olivat olevinaan pinnassa koko ajan ja monet kerrat zoomattiin superlähikuviin,
kun ottelijat supattelivat salaisuuksia toistensa korviin. Tuo tehokeino toimii
silloin kun kyseessä on aidosti äärimmäisen henkilökohtainen feudi ja ottelu.
Vielä tässä vaiheessa tämä ei tuohon kategoriaan yltänyt. Arvosanaksi tulee
kuitenkin kolme ja puoli, joka kertoo siitä, että olihan tämä tuosta huolimatta
varsin rautainen ottelu.
(18:12)
*** ½
NXT Championship
The
Velveteen Dream VS. Tommaso Ciampa ©
Vuonna 2015 19-vuotias
Patrick Clark Jr. oli mukana WWE:n viimeisimmässä Tough Enough- kilpailussa ja tuli eliminoiduksi kilpailusta jo
melko alkuvaiheessa. 2 Harva olisi arvannut, että vain muutamaa vuotta
myöhemmin Velveteen Dream on parasta mitä NXT:llä on tarjota. Jo useammassa
perättäisessä Takeoverissa eräs jännityksen kohteista on ollut Dreamin asuvalinta.
Eikä se pettänyt tälläkään kertaa. Hollywoodissa kun oltiin, niin mentiin nWo-Hogan teemalla.
Huikea ottelija on myös
Tommaso Ciampa ja pidinkin tätä illan parhaana otteluna. Kaksi todella
erilaista painityyliä ja hahmoa, mutta ne sopivat kyllä todella hyvin yhteen. Tykkäsin
siitä, että tässä oli mukana myös huumoria eikä yritetty ”pakottaa”
klassikkomatsia. Gargano – Blackista jäi hieman sellainen sivumaku. Erinomainen ottelu, josta jäi mieleen tuliset
läheltä piti tilanteet. (near fallit) Näiden osalta tosin taiteltiin jo aivan
siinä rajalla, että mennäänkö naurettavuuden puolelle. Jos painijat selviävät ihan mistä tahansa, niin silloin tahtomattaan
halveerataan koko showpainia. Tässä oltiin ihan siinä ja siinä. Itse olisin
ehkäpä halunnut jo nähdä Velveteen Dreamin mestarina. Toisaalta taasen jos
ajatuksena ei ole tuoda Ciampaa päärosteriin, niin hän tarvitsee vyötä Dreamia
enemmän.
(22:25) ****
War Games Match
Ricochet,
Pete Dunne & War Raiders VS. The Undisputed Era
Vuonna 2017 War Games oteltiin Triple Threat- formaatissa kolmen hengen joukkueilla. Nyt oli kaksi
neljän hengen joukkuetta. Mauro Ranallon
mukaan tämä oli ensimmäinen kerta kun Undisputed Eran nelikko otteli yhtä aikaa
samassa joukkueessa. En epäile tätä hetkeäkään.
Pete Dunnea
olen hehkuttanut ja pidän häntä takuuvarmana tulevaisuuden suurena nimenä.
Harmillisesti hänen roolinsa tässä ottelussa oli suhteellisen pieni. Ilmeisesti
hän ei aivan täydessä kunnossa ollut, muuten tuntuisi todella oudolta, että
hänet otettiin mukaan vasta viimeisenä. Nyt Ricochet oli siinä roolissa, jonka olisin nähnyt paremmin sopivan Dunnelle.
Olihan tämä aikamoista
rymistelyä ja tarjosi useita päräyttäviä spotteja. Muistan kuitenkin pitäneeni
enemmän siitä viimevuotisesta War Games- ottelusta. Tästä puuttui jokin kantava
juttu ja 47 minuuttia oli hieman yliammuttu ottelun pituus. Se ei jaksanut ihan
noin pitkään pitää otteessaan. A-luokan rymistelymatsi, mutta ei sittenkään
sellainen joka ihan sinne vuoden parhaimmistoon nousisi.
(47:08)
*** ½
*** Velveteen Dream
** Tommaso Ciampa
* Johnny
Gargano
Yhteenveto: Smarkside
Talkin keskustelussa Jouni Hakkarainen epäili, että neljä isoa ja pitkää matsia
saattaisivat tehdä kokonaisuudesta raskaan. Tämä osui ainakin osittain oikeaan,
sillä War Gamesin aikana alkoi jo jonkin verran uuvuttamaan. Kolme oikein hyvää
ottelua, joista parhaaksi nousi Velveteen Dreamin ja Tommaso Ciampan
kohtaaminen. Kokonaisuutena ei kuitenkaan ollut aivan niin sähköinen kuin
Takeoverit parhaimmillaan.
7 / 10
Lähteet
Kommentit
Lähetä kommentti