JUTTUSARJA - Raw After Mania (1999)

Raw After WrestleMania 1993 – 2018

kuva: twitter.com (käyttäjä @wrestlemania33s)

WrestleMania on itseoikeutetusti showpainivuoden kohokohta ja samalla päätepiste. Seuraava maanantai tarkoittaa uuden alkua. Tässä juttusarjassa käyn yksitellen läpi WrestleManian jälkeisenä päivänä lähetetyt Raw- ohjelmat vuosilta 1993 – 2018. Sen lisäksi, että tämä on mielenkiintoinen showpainin lähihistorian oppitunti itselle ja lukijoille, niin samalla tulee katsotuksi laajempaa kaarta siitä kuinka ’Monday Night Raw’ on kehittynyt ja milloin ’Raw After Mania’ kasvoi nykyisenkaltaiseksi ilmiöksi.

1999

WrestleMania XV

Philadelphiassa nähty 15. WrestleMania muistetaan parhaiten pääottelustaan, jossa Stone Cold Steve Austin päihitti The Rockin ja voitti WWF:n mestaruuden takaisin. Samalla tämä oli ensimmäinen osa Austinin ja Rockyn WrestleMania trilogiasta.

Maanantai 29. Maaliskuuta 1999

WWF – Monday Night Raw #305

Continental Airlines Arena, New Jersey

Valitsin yllä olevan kuvakaappauksen tietystä syystä. Tuo valtava kylttimeri on eräänlainen aikakautensa ilmentymä ja kaikkein isoimmalla näkyvä AUSTIN vielä sopivasti korostaa sitä, kuka oli tuolloin kuningas. Vuotta aiemmin maanantai-iltojen sodassa WCW oli voitolla, mutta nyt kelkka oli lopullisesti kääntynyt WWF:n eduksi. Raw’ta seurasi peräti 6,5 miljoonaa amerikkalaista, kun Nitro joutui tyytymään lukuun 3,2. 1 Muutos WWF:n eduksi oli tapahtunut kesällä 1998 ja sen jälkeen Nitro keräsi parempia katsojalukuja enää äärimmäisen harvoin. Selostajina tässä WrestleManian jälkeisessä lähetyksessä Michael Cole & Jerry Lawler.

Jakson sisältö

Tämä jakso on kätevää käydä läpi Vince McMahonin näkövinkkelistä, sillä pariin tuntiin miehelle kerkesi tapahtua enemmän kuin Jack Bauerille konsanaan.

Stone Cold Steve Austin oli puolen vuoden jahtaamisen jälkeen voittanut WWF:n mestaruuden takaisin, mutta heti Raw’n aluksi aikoi kännipäissään ojentaa mestaruusvyön McMahonille, sillä mestaruuden hankkiminen ja jatkuva puolustaminen ei olisi kaiken vaivan arvoista. Austin myöskin luovutti vyön McMahonin käsiin, mutta arvatenkin tässä ei ollut kaikki. Edellisvuonna McMahon oli näet takavarikoinut Austinin rakkaan ”broken skull” mestaruusvyön ja nyt kalkkarokäärme vaati McMahonia palauttamaan tuon kustomoidun vyön hänelle illan loppuun mennessä. Ellei näin tapahtuisi, lupasi Austin pomolleen elämänsä selkäsaunan.
   
 ”The Big Show” Paul Wight oli helmikuussa loikannut WWF:ään ja liittynyt McMahonin johtamaan Corporationiin. Edellisiltana WrestleManiassa Big Show oli kuitenkin äkämystynyt McMahonin komenteluun ja tirvaissut pomoa nyrkillä naamaan. Tässä jaksossa Big Show teki selväksi, että jatkossa McMahon olisi hänen vihollisensa. 
    
 Loppuvuodesta 1998 McMahon oli antanut potkut selostaja Jim Rossille, mutta maaliskuusta alkaen JR oli palannut televisioon ”Dr. Death” Steve Williamsin managerina ja samalla alkanut vaatia työpaikkaansa takaisin.  Tässä jaksossa Ross saatteli Williamsin kehään, jonka jälkeen liittyi espanjalaiseen selostustiimiin haukkuakseen McMahonin ja vaatiakseen työpaikkaansa takaisin. JR:n väitteenä oli, että McMahon oli antanut potkut laittomasti, koska Ross sairasti Bells palsy tautia. 2

Ministry Of Darkness kidnappasi Stephanie McMahonin takahuoneesta sillä välin kun Undertaker oli houkutellut McMahonin areenalle käymällä fyysisesti käsiksi Sableen kehässä.

Eli muutamia pikku haasteita.

1)      Austinille pitäisi jollain keinolla hommata broken skull vyö takaisin, tai tukkaan tulisi.

2)      Myös 225- kiloinen Big Show oli hemmetin vihainen.

3)      Entinen työntekijä kävi julistamassa suorassa tv-lähetyksessä, että hänet on laittomasti irtisanottu.

4)      Mielipuolisten saatananpalvojien joukkio oli kidnapannut ainoan tyttäresi. Lisäksi Undertaker oli soittanut pahaenteisen uhkasoiton, jossa vihjasi käyttävänsä Stephanieta seksuaalisesti hyväkseen.

Myös tämä kuva ilmentää aikakauttansa upeasti. Vince oli määrännyt Korporaation Ken Shamrockin etsimään kidnapatun tyttärensä keinolla millä hyvänsä. Selvittelyn aikana The Brood oli uittanut Shamrockin sian(?) veressä, mutta Shamrock oli saanut Christianilta puristettua tiedon, että Stephanie on panttivankina rakennuksen kellarissa. Ja sieltähän Shamrock sitten löysi traumatisoituneen Stephanien, jonka otsaan oli piirretty jonkinlainen saatanallinen symboli.

Analyysi

Tätä oli ”attitude era” parhaimmillaan ja pahimmillaan. Noina muutamina vuosina luotiin monet showpainin maailman ikimuistoisimmista kiintotähdistä, mutta toisaalta kaikki oli yhtä hemmetin sekasotkua ja hyvän maun rajojen koettelemista. Tälläkin kolikolla on kaksi puolta.

Lopuksi

Puoleentoista tuntiin oli tungettu tapahtumia niin paljon, että heikompaa hirvittää. Toinen viikottaisohjelma (Smackdown!) alkoi syksyllä 1999 ja se todellakin tuli tarpeeseen. Kilpailu Raw’n tv-minuuteista oli ankaraa. Kuvaavaa on, että Ken Shamrockin ja Gangrelin 5:34 kestänyt ottelu oli koko jakson pisin. 3 Jakso oli attitude eraa puhtaimmillaan ja ehkäpä sen vuoksi siitä oli vaikea löytää mitään ”Raw After Manian” erityispiirteitä. Ylipäätään on vaikea edes muodostaa mielipidettä siitä pidinkö jaksosta vai en.

Tähtiesiintyjä: Vince McMahon

Ottelut

Ivory & Tori VS. Jacqueline & Sable

Test VS. The Big Show

Hardcore Holly © VS. Steve Williams (HC Title)

The Rock VS. Billy Gunn

Gangrel VS. Ken Shamrock

The Road Dogg © VS. Goldust (IC Title)

Jeff Jarrett & Owen Hart VS. The LOD (WWF Tag Titles)

Triple H VS. X-Pac

Lähteet

1)      http://indeedwrestling.blogspot.com/2014/05/raw-nitro-quarter-hours-1999.html

2)      https://en.wikipedia.org/wiki/Jim_Ross#Early_career_(1993%E2%80%932002)

3)      http://prowrestling.wikia.com/wiki/March_29,_1999_Monday_Night_RAW_results