JUTTUSARJA - Raw After Mania (1998)
Raw After WrestleMania 1993 – 2018
kuva: twitter.com (käyttäjä @wrestlemania33s)
WrestleMania on
itseoikeutetusti showpainivuoden kohokohta ja samalla päätepiste. Seuraava
maanantai tarkoittaa uuden alkua. Tässä juttusarjassa käyn yksitellen läpi
WrestleManian jälkeisenä päivänä lähetetyt Raw- ohjelmat vuosilta 1993 – 2018.
Sen lisäksi, että tämä on mielenkiintoinen showpainin lähihistorian oppitunti
itselle ja lukijoille, niin samalla tulee katsotuksi laajempaa kaarta siitä
kuinka ’Monday Night Raw’ on
kehittynyt ja milloin ’Raw After Mania’
kasvoi nykyisenkaltaiseksi ilmiöksi.
WrestleMania XIV
Bostonissa järjestetty 14.
WrestleMania merkitsi vahdinvaihtoa. Selkävaivojensa kanssa kipuillut
ykköstähti Shawn Michaels oli
siirtymässä ”eläkkeelle” ja hänen tilalleen nousi toisenlainen, karkeampi
hahmo, Stone Cold Steve Austin. Nyrkkeilijäsuuruus
Mike Tysonin tuomaroimaan otteluun
kulminoitui paljon. Lisäksi tapahtumasta muistetaan hyvin Undertakerin ja Kanen
kohtaaminen. Undertaker voitti ottelun, mutta Kanesta tuli ensimmäinen ottelija,
joka pystyi irtautumaan Undertakerin Tombstone
Piledriverista.
Maanantai
30. Maaliskuuta 1998
WWF
– Monday Night Raw #253
Pepsi
Arena, Albany, New York
Maanantai-iltojen sotien
aikaan muutokset olivat nopeita ja merkittäviä. Montreal Screwjob 1 oli tapahtunut vuoden 1997 marraskuussa ja Bret Hart lähtenyt WCW:hen. Vince McMahon oli nyt vihdoin malttanut
jättää paikkansa selostajanpöydän takana ja hänestä oli kuoriutunut ilkeä
pomomies, jollaisena hänet edelleenkin parhaiten tunnetaan. Monday Nitro oli
katsojaluvuilla mitattuna Raw’n edellä, mutta muutoksen tuulet jo puhaltelivat
taustalla. Jugoslavian hajoamissotien raportoinnista suuremman yleisön
tietoisuuteen noussut nuori toimittaja Michael
Cole (Coulthard) oli palkattu WWF:ään kesällä 1997 ja oli jo jonkin aikaa
toiminut Raw’n ensimmäisen tunnin aikana Jim
Rossin aisaparina. 2 Jälkimmäiselle
tunnille hänen penkkinsä otti Jerry
Lawler.
Jakson sisältö
Adjektiivit, kuten
”legendaarinen” tai ”ikoninen” ovat tällaisissa yhteyksissä todella pahasti
ylikäytettyjä, mutta tässä niitä on vaikea välttää. Reiluun puoleentoista
tuntiin mahtui useita tapahtumia, jotka ovat kanonisoituneet osaksi WWE:n
suurta tarinaa matkalla menestykseen ja voittoon maanantai-iltojen
painisodassa.
***** Tämä oli juuri se jakso, jossa The Rock nousi Nation Of
Dominationin uudeksi johtajaksi kääntämällä selkänsä mentorilleen Farooqille. Samalla tämä oli ensimmäisiä
kertoja, kun Rock nosti näyttävästi kulmakarvaansa.
**** Käsitykseni mukaan tämä oli ensimmäinen kerta, kun
WWF:n televisiossa esiintyi hahmo nimeltä Val
Venis. Lyhyessä mainosvideossa (vignette) Venis katseli peiton alla pornoelokuvaa,
ja kertoili suuruudestaan. Venisin debyytti kehässä tapahtui vasta 18.5.1998. 3
**** Triple H ilmoitti, että hän on De-Generation X:n uusi pomo ja
toi rinnalleen WCW:stä takaisin WWF:ään palanneen Sean Waltmanin (aka. The Kid, X-Pac, Syxx-Pac jne...) Ajan kuvaan
sopien paluupromossaan Waltman haukkui entisen työnantajansa maan rakoon. Oman
osansa saivat erityisesti Hulk Hogan
ja Eric Bischoff. Raw’n lopuksi myös
New Age Outlaws liittyi joukkoon ja
uusi DX-Army oli syntynyt.
Analyysi
5.10.2018 mennessä Raw’ta on
lähetetty 1328 jaksoa. 4 Uskaltaisin väittää, että tämä nimenomainen 30.3.1998
lähetetty episodi on merkitykseltään osoittautunut erääksi kaikkein tärkeimmistä.
Aika monessa WWE:n itse tuottamassa dokumentissa ollaan muisteltu nimenomaan
näitä tapahtumia.
Vuosi 1998 oli amerikkalaisen
showpainin osalta todellista juhlaa. Katsojaluvut huitelivat pilvissä,
nimekkäimmät painijat olivat valtavirran julkkiksia ja showpaini jotenkin vaan
sopi 1990-luvun lopun ”edgyyn”
kulttuuriin yhdessä South Parkin ja X-Gamesien kanssa. Kilpailutilanne oli
äärimmäisen kova, rahaa pyöri kuvioissa enemmän kuin koskaan ja panokset olivat
todella korkealla. Tässä yhtälössä katsoja oli voittaja. Olisipa ollut mukavaa
seurata näitä vuosia niin sanotusti ”livenä.”
Lopuksi
Aivan erinomainen jakso,
jonka kehotan kaivelemaan katsottavaksi WWE Networkin uumenista heti kun
kalenterista löytyy puolitoista tuntia luppoaikaa. Keväällä 1998 WWF:ssä
tapahtui todella paljon positiivisia asioita, jotka näin lopputuloksista käsin
arvioituna enteilivät käännettä maanantai-iltojen sodassa.
Ottelut
LOD 2000 VS. Los Boricuas
Chainz VS. Kurrgan
Jeff Jarrett VS. Aguila
The Nation Of Domination VS. Ken
Shamrock & Steve Blackman
Marc Mero VS. Taka Michinoku
The Head Bangers VS. The
New Midnight Express (NWA World Tag
Team Championship)
The New Age Outlaws VS. Cactus Jack & Chainsaw Charlie (Steel Cage; WWF
Tag Team Championship)
Tähtiesiintyjä: Triple H
Lähteet:
Kommentit
Lähetä kommentti