JUTTUSARJA - Raw After Mania (1997)

lokakuuta 03, 2018

Raw After WrestleMania 1993 – 2018

kuva: twitter.com (käyttäjä @wrestlemania33s)

WrestleMania on itseoikeutetusti showpainivuoden kohokohta ja samalla päätepiste. Seuraava maanantai tarkoittaa uuden alkua. Tässä juttusarjassa käyn yksitellen läpi WrestleManian jälkeisenä päivänä lähetetyt Raw- ohjelmat vuosilta 1993 – 2018. Sen lisäksi, että tämä on mielenkiintoinen showpainin lähihistorian oppitunti itselle ja lukijoille, niin samalla tulee katsotuksi laajempaa kaarta siitä kuinka ’Monday Night Raw’ on kehittynyt ja milloin ’Raw After Mania’ kasvoi nykyisenkaltaiseksi ilmiöksi.

1997

WrestleMania XIII

Vuoden 1997 WrestleManiassa yksi hetki on ylitse muiden. Verissä päin oleva Stone Cold Steve Austin taistelemassa Bret Hartin Sharpshooterin kynsissä. Tätä miesten välistä I Quit- ottelua arvostetaan yleisesti yhtenä showpainin historian merkkitapauksena. Syystäkin. Suosittelen ehdottomasti etsimään ottelun käsiinne, jos ette ole sitä nähneet. Noin muuten WrestleMania 13 osoittautui pettymykseksi. Vuonna 2006 julkaistun Between the Ropes: Wrestling's Greatest Triumphs and Failures- teoksen mukaan se onkin ainoa WrestleMania, joka ei myynyt loppuun. Viimeiset myymättä jääneet 1737 lippua jaettiin faneille ilmaiseksi. 1

Maanantai 24. Maaliskuuta 1997

WWF – Monday Night Raw #202

Metro Center, Rockford, Illinois

Vuoden 1996 kesällä showpainin maailma muuttui peruuttamattomalla tavalla, kun Hulk Hoganin johtama New World Order sai alkunsa. Siitä alkoi myös WCW:n Nitron kaikkinensa 83 viikkoa kestänyt voittoputki maanantai-illan painisotien katsojaluvuissa. Kevättalvella 1997 WWF yritti tehdä kaikkensa, jotta WCW:n voittokulku saataisi käännettyä. Helmikuussa Raw oli saanut tunnin lisää lähetysaikaa ja oli nyt WCW:n Nitron tapaan kahden tunnin mittainen tv-ohjelma. Raw is War oli tässä vaiheessa aivan uunituore konsepti. Tämä oli vasta toinen Raw, jossa uudet tunnarit, lavasteet ja alkuvideot olivat käytössä. 2 Vince McMahon jatkoi edelleen selostajana, mutta vierellään hänellä olivat Jim Ross & Jerry Lawler.

Jakson sisältö

Ohjelma sisälsi kuusi ottelua. Kehässä kävivät pyörähtämässä muun muassa Curtain Call- tapauksen 3 myötä edelleen pahamaineisessa koirankopissa ollut Hunter Hearst Helmsley sekä fanien hampaisiin ajautunut Intercontinental- mestari Rocky Maivia. Molemmat tulevat megatähdet olivat tässä vaiheessa aika synkässä kohtaa uraansa. Meksikolaisen AAA-organisaation kanssa tehdyn yhteistyön myötä ohjelmassa nähtiin myös kuuden miehen joukkueottelu, jossa kaikki osallistujat olivat maskeihin ja monimutkaisiin asuihin sonnustautuneita lucha libre- ottelijoita. Tämä oli WWF:n (epäonnistunut) yritys vastata WCW:n keskisarjan divisioonan yllättävään menestykseen. 4

Edellisiin vuosiin verrattuna pääpaino oli siirtynyt yhä selvemmin promottamiseen ja erilaisten juonikuvioiden rakenteluun. Tämän jakson keskiössä oli Bret Hart. Edellisenä iltana Hart oli otellut legendaarisen I Quit- ottelun Stone Coldia vastaan ja voittanut sen. Amerikkalaisyleisö oli kuitenkin asettunut Hartia vastaan ja seurauksena olikin ehkä showpainin historian kuuluisin double turn 5. Lisäksi oli mielenkiintoista, että Hart puhutteli edelleen selostajana toiminutta Vince McMahonia ”pomona” ja vihamiehenään. Tämä oli jälleen yksi osoitus siitä, että myös WWF oli siirtymässä realistisempaan suuntana vastauksena WCW:lle ja nWo:lle. Oli selvää, että McMahonin kaksoisrooli selostajana sekä toimitusjohtajana oli tulossa päätökseensä.

Analyysi

Tässä paistoi läpi, että keskinäinen kilpailu arvokkaista tv-minuuteista oli äärimmäisen kovaa. Nykyään myös showpainijoilla on mahdollisuus saada naamansa ja viestinsä esille sosiaalisen median eri alustojen välityksellä. Vuonna 1997 sellaista mahdollisuutta ei ollut ja television vaikutusvalta oli kenties suurimmillaan. Jakson aikana Bret Hart toisteli Vince McMahonille sanoja I need time, I need time. Tuo kuvasti ajan henkeä äärimmäisen hyvin.

Sinällään ei ollut ihme, että WWF oli tässä vaiheessa takamatkalla maanantai-iltojen sodassa. Hartin, Austinin ja McMahonin välinen jännite piti kyllä otteessaan, mutta muutoin tämä jakso jäi varsin keskinkertaiseksi. Lopuksi nähtiin vielä täydellinen farssi, kun ohjelman loppuhuipennukseksi suunniteltu Undertakerin ja Mankindin promo katkesi siihen, että lähetysaika loppui kesken ja katsojat jäivät vain arvailemaan mitähän heidän välillään tapahtui.

Lopuksi

Jakso jäi pienoiseksi pettymykseksi. Tosin on huomattava, että olin mielessäni kasannut tälle jo aika kovat odotusarvotkin, elettiinhän 1990-luvun loppuvuosia, jolloin showpaini oli ennennäkemättömän suosittua. Raw After Manialle ominaista sähköisyyttä ei myöskään ollut nähtävissä muuta kuin Bret Hartin ja Vince McMahonin välillä.

Ottelut

The Headbangers VS. Owen Hart & Davey Boy Smith

Bart Gunn VS. Hunter Hearst Helmsley

Venum, Super Nova, & Discovery VS. Hysteria, Abysmo Negro, & Maniaco

Brooklyn Brawler VS. Flash Funk

Leif Cassidy VS. Rocky Maivia

Ahmed Johnson VS. Savio Vega

Tähtiesiintyjä: Bret Hart

Lähteet

1) https://en.wikipedia.org/wiki/WrestleMania_13#Reception

2) https://en.wikipedia.org/wiki/History_of_WWE_Raw#The_Monday_Night_Wars_and_Raw_Is_War_(1995%E2%80%931999)

3) https://bleacherreport.com/articles/986789-wwe-a-look-back-at-the-infamous-curtain-call-the-msg-incident