ARVIO - Evolution

Sunnuntai 28. Lokakuuta 2018

Nassau Coliseum, Long Island, New York

Heinäkuun 23. päivän Raw’ssa Stephanie McMahon ilmoitti reilun kolmen kuukauden kuluttua järjestettävästä Evolutionista, joka olisi ensimmäinen pelkästään naisten otteluista koostuva erikoistapahtuma WWE:n historiassa. Viimeiset reilut kolme vuotta ovatkin muuttaneet kaiken naisten showpainin osalta, ja tämä oli looginen jatkumo kehitykselle. Selostuksesta vastasivat Michael Cole, Reneé Young & Beth Phoenix.

Tag Team Match

Lita & Trish Stratus VS. Alicia Fox & Mickie James w./Alexa Bliss

Alexa Blissin loukkaantuminen oli harmin paikka, sillä hänen ja Trishin vastakkainasettelu tässä kuvioissa oli mielenkiintoisinta seurattavaa. Lähtökohtaisesti ottelu ei sytyttänyt, mutta onnistui yllättämään positiivisesti. Näillä esityksillä Trish & Lita kyllä osoittivat, että kykenisivät nykyisenkin rosterin tahdissa pysymään. Hyvä ottelu, joka onnistui olemaan enemmän kuin nostalgiahekumointia.

(11:04)  ***

20 Woman Battle Royal (#1 Contender’s Match)

Battle Royal on pomminvarma tapa saada jokaiselle ansaitsevalle ottelijalle edes pieni hetki ruutuaikaa. Noin puolet ottelijoista olivat vierailevia tähtiä ja noin puolet aktiivirosterin puolelta. Positiivista oli, että voittajalle oli tarjolla ykköshaastajan paikka, eli kyseessä ei ollut mikään puhdas näytösottelu. (ns. showcase match)

En ole koskaan erityisesti pitänyt Battle Royal- ottelutyypistä, mutta kieltämättä tässä välissä se oli ihan toimiva ratkaisu. Sekoitus vierailijoita ja aktiivirosterin ottelijoita toimi varsin mukavasti. Ivory, Maria Kanellis ja Torrie Wilson saivat hetkensä, mutta lopussa tästä kehkeytyi ihan vakavasti otettava ottelu Nia Jaxin ja Ember Moonin välillä. Pidin myös siitä kuinka Zelina Vega vielä sekaantui naisten kaksintaisteluun. Nia Jaxin voitto oli myös kelpo ratkaisu, jäihän hänen ja Ronda Rouseyn kilpailu kesällä hieman puolitiehen.

(16:26)  ** ½

Mae Young Classic Final Match

Io Shirai VS. Toni Storm

Seurasin tänä syksynä Mae Young Classicia tiiviisti, ja ainoastaan yksi jakso jäi välistä katsomatta. Toni Stormiin ”ihastuin” jo viime vuonna ja Io Shirai voitti minut välittömästi puolelleen. Pidän jopa jokseenkin erikoisena sitä kuinka isoa roolia WWE on antanut japanilaisottelijoille – Shinsuke Nakamura, Asuka, Kairi Sane ja nyt Io Shirai. Tämän MYC- otannan perusteella pidän Io Shiraita kuitenkin vielä varmempana menestyksenä kuin Asukaa tai Kairi Sanea. Shirai nimittäin ei perusta ottelutyyliään pelkästään japanilaiseen strong styleen, vaan on ennen kaikkea high flyer, joka osaa otella myös monipuolisesti. Uusiseelantilainen Toni Storm on myös todella monipuolinen ottelija ja ikäänsä (22v.) nähden uskomattoman kokenut esiintyjä. Onpa hän Suomessakin vieraillut.

 Olen täysin vakuuttunut, että molemmat tulevat menestymään vielä päärosterinkin puolella, jos matkan varrelle ei satu pahempia loukkaantumisia tai muita ikäviä yllätyksiä. Hyvä ottelu, jossa näen potentiaalia vielä paljon parempaan.

(10:07)  ***

Six Woman Tag Match

The Riott Squad VS. Bayley, Sasha & Natalya

Elokuussa 2015 Sasha & Bayley ottelivat NXT Takeover Brooklynissa tajunnanräjäyttävän ottelun, jota pidän tärkeänä käännekohtana naisten showpainin menestystarinassa. Sieltä alkaen heidän uransa ovat kietoutuneet tiiviisti yhteen, mutta viimeisen puolentoista vuoden aikana molemmat ovat joutuneet hieman syrjään kirkkaimmasta valokeilasta.

Riott Squad on harvemmin isommissa otsikoissa, mutta on joka tapauksessa tärkeä peruspilari naisten divisioonassa. Somen kautta on käynyt selväksi, että he ovat myös aidosti parhaita kaveruksia ja se kyllä näkyy kehässäkin. Vuonna 2015 julistin, että Liv Morganista tulee vielä iso nimi ja tämän väitteen takana pysyn edelleen.  

Tällä ottelulla nyt ei mitään syvempää merkitystä ollut, mutta ei tämä mikään pelkkä vessatauko ollut. Hyvällä intensiteetillä vedetty matsi, joka tarjosi muutaman oikein näppäränkin spotin.

(13:39)  ** ½

NXT Women’s Championship

Kairi Sane (c) VS. Shayna Baszler

Taustatarinana tässä oli, että naiset kohtasivat viime vuoden Mae Young Classicissa ja tällöin voittajaksi selviytyi Kairi Sane. Kuluneen vuoden aikana kuitenkin Shayna Baszler oli se, joka nousi tähdeksi ja NXT:n mestariksi. Takeover Brooklynissa Sane nousi ykköshaastajaksi ja onnistui jälleen päihittämään ennakkosuosikkina pidetyn Baszlerin ja nousemaan mestariksi. Sanesta oli kehkeytynyt kaiken muun tieltään tuhonneelle Baszlerille varsinainen kiusankappale.

En ole oikein Kairi Saneen syttynyt. Piraattiprinsessan hahmo on minun makuuni ihan liian sarjakuvaa, eikä hän toisaalta kehässäkään säväytä ihan samalla tapaa kuin vaikkapa maannaisensa Io Shirai. Sen sijaan Shayna Baszler on mielestäni ehdottomasti Nikki Crossin ohella NXT:n naisten divisioonan suurin nimi. Senpä vuoksi olinkin varsin tyytyväinen, että Baszler otti mestaruutensa takaisin, sillä Sane ei jotenkin vaikuta vielä valmiilta niihin saappaisiin. Marina Shafirin & Jessamyn Duken sekaantuminen tarkoittanee sitä, että MMA:n hevosnaiset lyövät hynttyynsä yhä tiivimmiin yhteen. Duken ja Shafirin tukema Baszler VS. Ronda Rousey jonain päivänä kuulostaisi varsin helposti markkinoitavalta matsilta.

(12:32)  ***

Smackdown Women’s Championship (Last Woman Standing)

Becky Lynch © VS. Charlotte Flair

Voisipa sanoa, että tämä Beckyn ja Charlotten tarina on ollut WWE:n parasta antia loppukesän ja syksyn aikana. Se alkoi muutamaa viikkoa ennen Summerslamia kun Charlotte Flair teki paluun pidemmän poissaolon jälkeen ja pääsi ilman kummempia ponnisteluja mukaan Summerslamin mestaruusotteluun Carmellan ja Beckyn kanssa. Tuossa ottelussa Charlotte vei mestaruuden iskemällä salakavalasti Natural Selectionin kuolleesta kulmasta ja selättämällä Beckyn. Ottelun jälkeen irlantilaisella keitti yli ja halausten jälkeen hän pieksi entisen parhaan ystävänsä perinpohjaisesti. Hell In A Cellissä Becky sitten onnistui mestaruuden voittamaan ja sen jälkeen oli pariin otteeseen säilyttänyt mestaruuden varsin kyseenalaisilla keinoilla. Nyt oli lopullisen taistelun hetki.

Ikimuistoinen, täydellisyyttä hipova ottelu. Kuuluu aivan ehdottomasti vuoden 2018 eliittimatsien joukkoon, eikä vertaaminen Tommasso Ciampan ja Johnny Garganon taisteluihin ole mielestäni laisinkaan tuulesta temmattu. Molemmissa tarinoissa kun on kyse pahasti pieleen menneestä ystävyydestä, joka on johtanut toinen toistaan henkilökohtaisempiin ja rajumpiin otteluihin.

Tässä natsasi kaikki kohdilleen. Ensimmäinen naisten ikioma erikoistapahtuma, ensimmäinen WWE:n Last Woman Standing- ottelu, Becky Lynchin ”kulttisuosio” ja sitä kautta uniikit yleisöreaktiot ja ennen muuta kaksi naista, jotka jättivät itsestään aivan kaikkensa kehään. Tämä oli ehkäpä vielä kovempi ottelu kuin Sashan ja Bayleyn ikoninen Takeover Brooklyn vuodelta 2015. Aivan kiistatta legendaarinen ottelu, jota muistellaan vielä pitkään. Tämä jokaisen itseään showpainin faniksi kutsuvan on syytä nähdä.

(28:42)  **** ½

Raw Women’s Championship

Ronda Rousey (c) VS. Nikki Bella w./Brie

Bellan siskokset palasivat vakituisesti ottelemaan syyskesän aikana ja lyöttäytyivät yhteen Ronda Rouseyn kanssa. Kukapa nyt ei haluaisi omaa palaansa Rouseyn aurasta ja menestyksestä. 7. lokakuuta Raw’ssa nähtiin dramaattinen tapahtuma, kun Bellat yllättäen hyökkäsivät ”ystävänsä” kimppuun ja paljastivat todelliset karvansa. Tulisten sananvaihtojen myötä oltiin päädytty tähän iltaan ja otteluun.

Bellojen heelturn pelasti tämän kuvion ja ottelun. Ilman sitä tähän olisi ollut vaikeaa luoda minkäänlaista tarttumapintaa tai kiinnostusta. Nyt Bellat pystyivät menemään verbaalisesti henkilökohtaisuuksiaan ja siekailematta huijaamaan ottelun aikana. Se oli välttämätöntä. Rousey on bookattu niin vahvaksi, että rehdissä ottelussa Nikkillä ei olisi minkäänlaista mahdollisuutta voittaa. Onneksi ymmärrettiin, että face vs. face- asetelma ei tässä vaan toimi.

Rondalla ja Nikkillä oli siinä mielessä tekemätön paikka, että Charlotte ja Becky olivat juuri otelleet erään naisten showpainin historian parhaista otteluista. Yllättävän hyvin yleisö kuitenkin jaksoi vielä tähänkin syttyä ja pahis-Bellat tarjosivat ihan kivan välivastustajan Rouseylle. Tämä(kin) ottelu oli odotettua parempi.

(14:09)  ***

*** Becky Lynch

** Charlotte Flair

* Io Shirai

Yhteenveto: Kyllä tässä sittenkin oli sellaista first time ever taikaa. Pelkäsin, että tässä sorruttaisiin liialliseen nostalgiafiilistelyyn ja yli-imeliin feministisiin puheenvuoroihin, joka tekisi koko tapahtumasta ainoastaan sellaiseen hyvän mielen iltaman. Vaan pelkoni osoittautui turhaksi. Vaikka tapahtuma oli tuttua ja turvallista WWE:tä, niin silti pikku jutuilla saatiin erityisyyden tuntua. Nita Straussin esiintyminen, hieman erilainen valaistus, eri selostuskokoonpano ja ennen muuta yleisössä oli valtaosa naisia. Suurin osa otteluista ylitti heittämällä odotusarvonsa ja Beckyn & Charlotten matsi oli aivan legendaarinen. Ehdottomasti onnistunut tapahtuma.

8/10