JUTTUSARJA - Raw After Mania (1996)


Raw After WrestleMania 1993 – 2018
kuva: twitter.com (käyttäjä @wrestlemania33s)
WrestleMania on itseoikeutetusti showpainivuoden kohokohta ja samalla päätepiste. Seuraava maanantai tarkoittaa uuden alkua. Tässä juttusarjassa käyn yksitellen läpi WrestleManian jälkeisenä päivänä lähetetyt Raw- ohjelmat vuosilta 1993 – 2018. Sen lisäksi, että tämä on mielenkiintoinen showpainin lähihistorian oppitunti itselle ja lukijoille, niin samalla tulee katsotuksi laajempaa kaarta siitä kuinka ’Monday Night Raw’ on kehittynyt ja milloin ’Raw After Mania’ kasvoi nykyisenkaltaiseksi ilmiöksi.

1996

WrestleMania XII
1996 oli vuosi, jolloin Anaheimin Arrowhead Pondin kovin kaksikko oli kiistatta Teemu Selänne & Paul Kariya, mutta yhden illan ajan heidän sijastaan valokeilassa oli toinen kaksikko: Bret Hart & Shawn Michaels. Tästähän WrestleMania XII muistetaan – tunnin teräsmiesottelusta, jonka päätteeksi Shawn Michaelsin poikuuden unelma täyttyi. Olihan siellä mukana toki kaikkea muutakin hauskaa, kuten Roddy Piperin & Goldustin autolla kaahailu ja Ultimate Warriorin paluu. Tämähän tunnetusti tapahtui murskaamalla Hunter Hearst Helmsley alle pariin minuuttiin.

Maanantai 1. Huhtikuuta 1996
WWF – Monday Night Raw #153
Orange Pavilion, San Bernardino, California

WCW:n ”Monday Nitro” aloitti syyskuussa 1995, joten maanantai-iltojen painisota oli tässä vaiheessa ollut käynnissä reilun puolen vuoden ajan. Verrattuna vuoden 1995 vastaavaan jaksoon tässä olikin nykykatsojalle paljon enemmän tuttuja elementtejä. Ensimmäistä kertaa Raw alkoi videopaketilla, jossa kerrattiin eilisen WrestleManian huippuhetket. Tämähän on nykyään normaali käytäntö jokaisen erikoistapahtuman jälkeen. Tällä kertaa lähetys oli suora ja se oli edelleen tunnin mittainen tv-ohjelma. Kuten kuvasta näkyy, oli Jerry Lawler korvannut Jim Cornetten värikommentaattorin paikalla.

Jakson sisältö
Tämän jakson lähettämisestä on kulunut reilusti yli 22 vuotta, mutta monet tässä nähdyistä ottelijoista ovat hyvinkin tuttuja nykypäivän kasuaalikatsojalle. Dr. Isaac Yankem (Kane),  Hunter Hearst Helmsley (HHH), Justin ”Hawk” Bradshaw (JBL), Shawn Michaels, Undertaker ja Mankind. Näistä viimeksi mainittu oli ehdottomasti jakson tärkein hahmo ja kantava voima. Tämä oli nimittäin Mankindin kehädebyytti Raw’ssa ja saman tien alkoi feudi Undertakerin kanssa. 1 Kaikki tietävät kuinka Foleyn ja Undertakerin urat tulevina vuosina kietoutuivat unohtumattomasti yhteen.


Analyysi
Nyt alkoi olla ensimmäistä kertaa näkyvissä elementtejä, jotka tekevät ”Raw After Maniasta” erikoisen. Mick Foleyn lisäksi myös Marc Mero teki jaksossa Raw- debyyttinsä 2, eli tämä oli ikään kuin uuden painivuoden ensimmäinen päivä. Foley ja Mero aloittivat saman tien feudit Undertakerin ja HHH:n kanssa.

Lopuksi
Jakso oli tosi viihdyttävä ja lopuksi jäi tunne, että vajaa tunti on liian lyhyt aika tälle ohjelmalle. Tässä oli jo todella ilmiselvästi esillä se, että maanantai-iltojen sodat olivat täydessä käynnissä. Marc Mero (Johnny B. Badd) oli loikannut WWF:n puolelle ja yleisöstä oli bongattavissa useita kylttejä, joissa viitattiin jollain tapaa WCW:hen. Seuraavan muutaman vuoden aikana tämä tilanne saavuttaisi kliimaksinsa ja showpainista tulisi osa amerikkalaista valtavirran populaarikulttuuria.

Ottelut
Bob Holly VS. Mankind
Dr. Isaac Yankem VS. Marc Mero
The Bodydonnas VS. Aldo Montoya & Barry Horowitz
Justin “Hawk” Bradshaw VS. The Undertaker

Tähtiesiintyjä: Mankind


Lähteet:






Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

AEW:n ahdinko

John Cena - kaikkien aikojen showpainija

Cena ja milleniaalien sukupolvikokemus