JUTTUSARJA - Raw After Mania (1996)
Raw After WrestleMania 1993 – 2018
kuva: twitter.com (käyttäjä @wrestlemania33s)
WrestleMania on
itseoikeutetusti showpainivuoden kohokohta ja samalla päätepiste. Seuraava
maanantai tarkoittaa uuden alkua. Tässä juttusarjassa käyn yksitellen läpi
WrestleManian jälkeisenä päivänä lähetetyt Raw- ohjelmat vuosilta 1993 – 2018.
Sen lisäksi, että tämä on mielenkiintoinen showpainin lähihistorian oppitunti
itselle ja lukijoille, niin samalla tulee katsotuksi laajempaa kaarta siitä
kuinka ’Monday Night Raw’ on
kehittynyt ja milloin ’Raw After Mania’
kasvoi nykyisenkaltaiseksi ilmiöksi.
1996
WrestleMania XII
1996 oli vuosi, jolloin
Anaheimin Arrowhead Pondin kovin
kaksikko oli kiistatta Teemu Selänne
& Paul Kariya, mutta yhden illan ajan heidän sijastaan valokeilassa oli
toinen kaksikko: Bret Hart & Shawn
Michaels. Tästähän WrestleMania XII muistetaan – tunnin teräsmiesottelusta,
jonka päätteeksi Shawn Michaelsin poikuuden unelma täyttyi. Olihan siellä
mukana toki kaikkea muutakin hauskaa, kuten Roddy Piperin & Goldustin autolla kaahailu ja Ultimate Warriorin paluu. Tämähän
tunnetusti tapahtui murskaamalla Hunter
Hearst Helmsley alle pariin minuuttiin.
Maanantai
1. Huhtikuuta 1996
WWF
– Monday Night Raw #153
Orange
Pavilion, San Bernardino, California
WCW:n ”Monday Nitro” aloitti syyskuussa 1995, joten maanantai-iltojen
painisota oli tässä vaiheessa ollut käynnissä reilun puolen vuoden ajan. Verrattuna
vuoden 1995 vastaavaan jaksoon tässä olikin nykykatsojalle paljon enemmän
tuttuja elementtejä. Ensimmäistä kertaa Raw alkoi videopaketilla, jossa
kerrattiin eilisen WrestleManian huippuhetket. Tämähän on nykyään normaali
käytäntö jokaisen erikoistapahtuman jälkeen. Tällä kertaa lähetys oli suora ja
se oli edelleen tunnin mittainen tv-ohjelma. Kuten kuvasta näkyy, oli Jerry Lawler korvannut Jim Cornetten värikommentaattorin
paikalla.
Jakson sisältö
Tämän jakson lähettämisestä
on kulunut reilusti yli 22 vuotta, mutta monet tässä nähdyistä ottelijoista
ovat hyvinkin tuttuja nykypäivän kasuaalikatsojalle. Dr. Isaac Yankem (Kane), Hunter Hearst Helmsley (HHH), Justin ”Hawk”
Bradshaw (JBL), Shawn Michaels, Undertaker ja Mankind. Näistä viimeksi
mainittu oli ehdottomasti jakson tärkein hahmo ja kantava voima. Tämä oli
nimittäin Mankindin kehädebyytti Raw’ssa ja saman tien alkoi feudi Undertakerin
kanssa. 1 Kaikki tietävät kuinka Foleyn ja Undertakerin urat tulevina vuosina
kietoutuivat unohtumattomasti yhteen.
Analyysi
Nyt alkoi olla ensimmäistä
kertaa näkyvissä elementtejä, jotka tekevät ”Raw After Maniasta” erikoisen. Mick Foleyn lisäksi myös Marc Mero teki jaksossa Raw-
debyyttinsä 2, eli tämä oli ikään kuin uuden painivuoden
ensimmäinen päivä. Foley ja Mero aloittivat saman tien feudit Undertakerin ja HHH:n kanssa.
Lopuksi
Jakso oli tosi viihdyttävä ja
lopuksi jäi tunne, että vajaa tunti on liian lyhyt aika tälle ohjelmalle. Tässä
oli jo todella ilmiselvästi esillä se, että maanantai-iltojen sodat olivat
täydessä käynnissä. Marc Mero (Johnny B.
Badd) oli loikannut WWF:n puolelle ja yleisöstä oli bongattavissa useita
kylttejä, joissa viitattiin jollain tapaa WCW:hen. Seuraavan muutaman vuoden
aikana tämä tilanne saavuttaisi kliimaksinsa ja showpainista tulisi osa
amerikkalaista valtavirran populaarikulttuuria.
Ottelut
Bob Holly VS. Mankind
Dr. Isaac Yankem VS. Marc
Mero
The Bodydonnas VS. Aldo Montoya & Barry Horowitz
Justin “Hawk” Bradshaw VS. The
Undertaker
Tähtiesiintyjä: Mankind
Lähteet:
Kommentit
Lähetä kommentti