JUTTUSARJA - Raw After Mania (1995)

Raw After WrestleMania 1993 – 2018

kuva: twitter.com (käyttäjä @wrestlemania33s)

 

WrestleMania on itseoikeutetusti showpainivuoden kohokohta ja samalla päätepiste. Seuraava maanantai tarkoittaa uuden alkua. Tässä juttusarjassa käyn yksitellen läpi WrestleManian jälkeisenä päivänä lähetetyt Raw- ohjelmat vuosilta 1993 – 2018. Sen lisäksi, että tämä on mielenkiintoinen showpainin lähihistorian oppitunti itselle ja lukijoille, niin samalla tulee katsotuksi laajempaa kaarta siitä kuinka ’Monday Night Raw’ on kehittynyt ja milloin ’Raw After Mania’ kasvoi nykyisenkaltaiseksi ilmiöksi.

1995

WrestleMania XI

WWE:n pääkonttorin kotikulmilla Hartfordin Civic Centerissä pidetty vuoden 1995 WrestleMania on aivan poikkeuksellisen kiistelty tapahtuma. Dieselin ja Shawn Michaelsin välistä WWF-mestaruusottelua kehutaan edelleen, mutta erityisesti WrestleManian päättänyt Bam Bam Bigelow’n ja jenkkifutistähti Lawrence Taylorin kohtaaminen jakoi mielipiteitä. 1 Taylorin suoritusta pidettiin yleisesti hyvänä, mutta samalla varsin häpeällisenä, että ex-jenkkifutari laitettiin WrestleManian pääotteluun, luonnollisesti vielä voittamaan.

Maanantai 3. Huhtikuuta 1995

WWF – Monday Night Raw #105

Mid-Hudson Civic Center, Poughkeepsie, New York

Edellisen vuoden tapaan myös tällä kertaa WrestleManian jälkeinen Raw tarjoiltiin New Yorkin Poughkeepsiestä. Mitään silmiinpistäviä muutoksia ei ollut edelleenkään nähtävissä. Sireenit rääkyivät edelleen sietämätöntä ulvontaansa, ohjelma oli edelleen tunnin mittainen ja visuaalisesti se näytti aivan samalta kuin aikaisempinakin parina vuotena. Merkittävin muutos oli se, että Jim Cornette oli korvannut WCW:n leipiin lähteneen Randy Savagen Vince McMahonin selostajaparina.

Jakson sisältö

Tuttuun tyylin Raw’n mainostettiin olevan suora lähetys, mutta vierailu prowrestling.wikia tietopankissa viimeistään todistaa, että katsojille syötettiin jälleen pajunköyttä. Jakso oli ennalta nauhoitettu jo 13.3.1995. 2  On kuitenkin todettava, että tällä kertaa WWE:n toteuttama ”juksautus” oli tehty varsin hyvin – jos en olisi kriittisellä silmällä katsonut, niin olisin hyvin saattanut uskoa ohjelman olevan suora lähetys.

Jakson aikana Vince McMahon haastatteli erikseen kehässä sekä Dieseliä että Shawn Michaelsia, jossa he keskustelivat WrestleManiassa käydystä mestaruusottelusta melkoisen tarkkoja yksityiskohtia myöten. Tässä kohtaa täytyy tunnustaa, että en oikeastaan tiedä millä tavalla tuo toteutettiin. Oliko tosiaan niin, että Poughkeepsien liveyleisölle kerrottiin WrestleManian mestaruusottelun lopputulos tarkinta piirtoaan myöten jo kolme viikkoa etukäteen? Tuskinpa kumminkaan, mutta toisaalta en tiedä kuinka muutenkaan tuo olisi toteutettu? Tuo saattaa jäädä sellaiseksi kysymykseksi, että mistään ei löydy vastausta.

 Reiluun kolmeen varttiin sisältyi neljä ottelua. Niistä oikeastaan paras oli naisten mestaruudesta käyty ottelu Alundra Blayzen ja Bull Nakanon välillä. Ajallisesti se ei ollut kovin pitkä, mutta naiset laittoivat kaikkensa peliin ja esittivät muun muassa uhkarohkeita syöksyjä kehäköysiltä lattialle. Vielä vuoden 1995 joulukuussa nähtiin yksi iso käänne showpainin historiassa kun Alundra Blayze (aka. Madusa) vaihtoi WCW:n puolelle ja heitti WWF:n naisten mestaruuden roskapönttöön suorassa lähetyksessä. WWF:n naisten mestaruus myös lakkautettiin sitä myöten ja palautettiin vasta vuonna 1998. 3,4

Analyysi

Tällä kertaa WrestleMania oli ”läsnä” paremmin kuin kahtena edellisenä vuonna. Dieselin ja Shawn Michaelsin haastattelut tulikin jo mainittua ja sen lisäksi myös Owen Hart & Yokozuna kävivät näyttämässä joukkuemestaruuksiaan ja Jim Ross teki useamman minuutin kestäneen reportaasin WrestleManian tapahtumista. Tässä oli selkeästi nähty vaivaa siinä, että ennalta nauhoituksen mielikuvaa ei haluttu katsojalle jättää.  Poiketen kahdesta edellisestä vuodesta tämä jakso tarjosi päättyessään ”cliffhangerin”, jolla houkuteltiin katsojia tulemaan taajuudelle viikon päästä. Shawn Michaelsin henkivartija Psycho Sid näet kääntyi palkanmaksajaansa vastaan aivan jakson viimeisillä hetkillä.

WCW:n Monday Nitro debytoi vasta vuoden 1995 syyskuussa, joten maanantai-iltojen painisodat eivät olleet vielä syttyneet. Tässä vaiheessa Eric Bischoff oli kuitenkin jo ottanut ohjat käsiinsä WCW:ssä ja mediamoguli Ted Turner oli tehnyt merkittäviä satsauksia. Näistä huomattavimpina tietenkin Randy Savagen ja Hulk Hoganin hankkiminen WCW:n riveihin.

Lopuksi

Vaikka tässäkin ”Raw After Maniassa” oli paljon samoja vanhoja aineksia kuin kahtena edellisenäkin vuonna, niin jollain tapaa tämä oli laadukkaammin tuotettu ja viihdyttävämpi televisio-ohjelma. Saattaa olla, että tulkitsen liikaa rivien välistä sanoessani, että muuttunut kilpailuasetelema oli pakottanut WWF:n nostamaan tasoaan. Tässä oltiin ikään kuin erikoisessa välivaiheessa – oikea käsi hamusi vielä menneisyyteen, mutta vasen käsi haparoi jo maanantai-iltojen sotien ja asenteen aikakautta.

Ottelut

Hakushi def. Bob Holly

The Allied Powers def. Well Dunn

Alundra Blayze def. Bull Nakano (Women’s Title)

Men on a Mission def. Ben Jordan & Tony Roy

Tähtiesiintyjä: Alundra Blayze

Lähteet:

1)      https://en.wikipedia.org/wiki/WrestleMania_XI

2)      http://prowrestling.wikia.com/wiki/April_3,_1995_Monday_Night_RAW_results

3)      https://en.wikipedia.org/wiki/Women_in_WWE#Japanese_involvement_(1993%E2%80%931997)

4)      https://en.wikipedia.org/wiki/Madusa#Return_to_WCW_(1995%E2%80%932001)