JUTTUSARJA - Raw After Mania (1994)


Raw After WrestleMania 1993 – 2018
kuva: twitter.com (käyttäjä @wrestlemania33s)
 
WrestleMania on itseoikeutetusti showpainivuoden kohokohta ja samalla päätepiste. Seuraava maanantai tarkoittaa uuden alkua. Tässä juttusarjassa käyn yksitellen läpi WrestleManian jälkeisenä päivänä lähetetyt Raw- ohjelmat vuosilta 1993 – 2018. Sen lisäksi, että tämä on mielenkiintoinen showpainin lähihistorian oppitunti itselle ja lukijoille, niin samalla tulee katsotuksi laajempaa kaarta siitä kuinka ’Monday Night Raw’ on kehittynyt ja milloin ’Raw After Mania’ kasvoi nykyisenkaltaiseksi ilmiöksi.


1994

WrestleMania X
10-vuotisjuhlan kunniaksi WrestleMania oli palannut syntysijoilleen Madison Square Gardeniin. Shawn Michaelsin ja Razor Ramonin välinen tikasottelu on WWE:n toimesta kanonisoitu yhdeksi showpainin historian merkkipaaluista ja kieltämättä sellainen se onkin. Tämän lisäksi tapahtuma muistetaan Hartin veljesten, Owenin ja Bretin kohtaamisesta, jota monet pitävät edelleenkin parhaana avausotteluna, jota WrestleManian historiassa on nähty. Pienenä sivuhuomiona se, että tälläkin kertaa WrestleMania ja valtavirran julkkikset kuuluivat yhteen ja suurimpana heistä mukana oli muutama viikko sitten menehtynyt elokuvatähti Burt Reynolds. Hänen haastattelunsa näytettiin jopa Raw-lähetyksessä.

Maanantai 21. Maaliskuuta 1994
WWF – Monday Night Raw #55
Mid-Hudson Civic Center, Poughkeepsie, New York

Tämä oli Raw’n 55. jakso, eli ohjelma oli jatkunut reilun vuoden verran. Edellisen vuoden vastaavaan jaksoon verrattuna perusasetelmat olivat pysyneet samana. Räikeä sireenin pauhu avasi edelleen ohjelman, selostajina olivat Vince McMahon & Randy Savage ja lavasteiden sekä muun visuaalisen ilmeen osalta ei merkittäviä muutoksia ollut tapahtunut. Tällä kertaa ei oltu legendaarisella Manhattan Centerillä, mutta New Yorkin alueella kumminkin. Suurin ero oli, että tällä kertaa Raw oli aidosti suora lähetys – joskin se näkyi ohjelman sisällössä hämmästyttävän vähissä määrin.

Jakson sisältö
Raw oli edelleen tunnin mittainen televisio-ohjelma, eli mainoksista karsitulle WWE Network-versiolle kestoa jäi reilu 45 minuuttia. Jakso sisälsi neljä ottelua, joista yksikään ei ollut oikeastaan millään tavalla ”hyvä” ottelu. Pisin oli ohjelman avannut The Quebecersien ja Buschwackersien joukkueottelu, ja tunnelmaltaan tiivein jakson päättänyt Jeff Jarrettin ja Koko B. Waren kohtaaminen. 1  Sen suurempia sankaritarinoita tästä ei kuitenkaan jäänyt kerrottavaksi.


Mielenkiintoisin osa jaksosta nähtiin kun Vince McMahon haastatteli tuoretta WWF-mestari Bret Hartia kehässä. Hart oli päihittänyt Yokozunan WrestleManiassa, mutta samana iltana kärsinyt tappion veljelleen Owenille. Tässä haastattelussa jo hieman vihjailtiin, että Owen tulisi saamaan tilaisuutensa ykköshaastajana.

Analyysi
Erontekona vuoden takaisiin ”Raw After Mania” jaksoon oli, että tällä kertaa lähetys oli oikeasti suora. Sitä ei kuitenkaan olisi voinut arvata, ellei uusi mestari Bret Hart olisi käynyt näyttäytymässä mestaruusvyön kanssa liveyleisön edessä. Muutoin jakso olisi aivan yhtä hyvin voinut olla ennalta nauhoitettu. Muutenkin Raw’n konsepti oli pysynyt täysin muuttumattomana. Kuvaava esimerkki on, että vuoden 1993 ”Raw After Mania” huipentui siihen, että Jerry Lawler kävi haastamassa riitaa selostaja Randy Savagen kanssa. Tällä kertaa täysin sama tilanne toistui, Lawlerin tilalla vaan oli Jeff Jarrett.

Kaikin puolin tämä jakso vaikutti aika ”väsähtäneeltä” tekeleeltä. Ottelut olivat tasoltaan huonoja ja painijoiden persoonat hyvin yksiulotteisia ja sterotypioita hyödyntäviä (ja vahvistavia) sarjakuvahahmoja. The Quebecers = huijaavia kanadalaisia, IRS = verokarhu, Tatanka = natiivi amerikkalainen, Koko B. Ware = hymyilevä musta mies, ja niin edelleen.

Lopuksi
Hyvin vähän oli vuoden aikana mikään muuttunut. Lähetys oli tällä kertaa suora, mutta WrestleManian huumaa ei osattu hyödyntää. Kokonaisuutena varsin mitäänsanomaton esitys, josta ei ollut luettavissa esiin oikeastaan mitään niitä ominaisuuksia, jotka nykyään tekevät Raw After Maniasta erikoisen.

Ottelut:
The Quebecers def. The Bushcwackers
Tatanka def. Chris Hammrick
Diesel def. Ken Lucia
Jeff Jarrett def. Koko B. Ware

Tähtiesiintyjä: Randy Savage


Lähteet:





Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

AEW:n ahdinko

John Cena - kaikkien aikojen showpainija

Cena ja milleniaalien sukupolvikokemus