ARVIO - Hell In A Cell

Sunnuntai 16. Syyskuuta 2018

AT&T Center, San Antonio, Texas

kuva: comicbook.com

Aikamoisen omaperäisellä mainosjulisteella ryyditetty Hell In A Cell oteltiin menneenä viikonloppuna Texasissa. Kokonaisuutena tapahtuma oli todella hyvä, joiltain osin jopa erinomainen. Alla lyhyet kommentit kaikista otteluista.

Hell In A Cell Match

Randy Orton VS. Jeff Hardy

Oli jotenkin loogisesti sopivaa, että nimikkotapahtumassaan Hell In A Cell- ottelu sekä aloitti että päätti show’n. Tämä kahden tällä hetkellä Smackdownin puolella olevan konkarin kohtaaminen vastasi odotuksiaan ja Jeffin korvalehden vääntelyn kanssa koeteltiin tiettyjä sovinnaisuuden rajoja. Olihan se nyt aika ällöttävän näköistä ja ties vaikka meisseli aiheutti pysyvääkin vahinkoa Hardyn korvan ulkonäölle. Onnistunut ja muistettava koitos. Randy Ortonin kaltaisen legendaarisen painijan kääntäminen pahikseksi ei ole helppoa, mutta näillä tempuilla siinä ollaan onnistuttu. Siinä on pienten aplodien paikka Ortonille sekä bookkaustiimille.

(24:55)  ****

Smackdown Women’s Championship

Becky Lynch VS. Charlotte Flair ©

Tulikuuma ja erinomaisesti rakennettu feudi. Ottelukin oli hyvä, mutta jäi tuntuma, että ihan koko pankkia ei vielä tyhjennetty. Hyvä niin, sillä tarina jatkuu. On mielenkiintoista nähdä miten tästä edetään. Yleisö rakastaa Beckyä, vaikka WWE-kaanonin mukaan Charlotte on ottelija, jolle tässä tulisi hurrata. Tämä luo erinomaisen mielenkiintoisen asetelman, jota on kiehtovaa seurata.

(13:53)  ***

Raw Tag Team Championship

Drew McIntyre & Dolph Ziggler © VS. Dean Ambrose & Seth Rollins

Drew McIntyre on sosiaalisessa mediassa laukonut aika kovia väitteitä; hän on muun muassa sanonut, että useille painijoilla ei riitä nälkää ja näyttämisenhalua sen jälkeen kun pääsevät esiintymään Raw’hon. On selvää, että tuollaisia kommentteja laukomalla asettaa itsensä aika hankalaan paikkaan ja samalla tulee nostaneeksi riman korkealle omia suorituksia ajatellen.

kuva: wwe.com

Se kuvainnollinen ”nälkä” näkyi tässä ottelussa. Tuntui kuin jokaisella olisi ollut jotain hampaankolossa ja nelikko antoi ottelussa aivan kaikkensa. Ikään kuin McIntyren kommentti olisi motivoinut kaikkia muita venymään äärirajoilleen. Mielestäni tämä nelikko muodostaa tällä hetkellä Raw’n vankimmat neljä tukipilaria, joiden avulla koko rakennelma pysyy kasassa. Aivan henkeäsalpaava joukkuematsi, joka nousi kiistatta vuoden parhaimpien joukkoon.

(23:00)  **** ¼

WWE Championship

Samoa Joe VS. AJ Styles (c)

Nautin suuresti siitä, että juuri nämä miehet ottelevat WWE:n arvokkaimmasta mestaruudesta. Molempien uraa kun on tullut seurattua tiiviisti yli 10 vuoden ajan ja tämä on todellakin kuin valveunta. Ottelunakin tämä oli erittäin hyvä ja tällä kertaa tempo tuntui olevan nopeampi kuin Summerslamin kohtaamisessa. Epäselvä lopetus oli myös todella hienosti toteutettu.

Voittamattomat ja virheettömät face-mestarit ovat tylsiä ja itseään toistavia tapauksia, joita vastaan yleisö helposti kääntyy. Onneksi Styles ei ole sellainen, vaan hahmoon sisältyy useampia kerroksia. Kuten tämä tapaus; senhän voisi tulkita halutessaan vaikka niin, että veteraani-Styles tiesi tuomarin sijoittuneen väärin, taputti saadakseen Joen irrottamaan otteensa ja sitä kautta hyötyi ”huijaamalla” tilanteesta. Huomioitavaa on myös, että Stylesin mestaruuskausi alkaa olla todella pitkä. Hän voitti vyön marraskuussa 2017, yli 10 kuukautta sitten. Todella hyvä ottelu ja todella hyvin toteutettu lopetus.

(19:03)  ****

Mixed Tag Team Match

The Miz & Maryse VS. Daniel Bryan & Brie Bella

Bryanin ja Mizin ikuinen kiista kiehtoo edelleen, mutta tämä oli kieltämättä sellainen välietappi matkalla suurta loppunäytöstä kohden. Eipä sillä, ei tähän tapahtumaan Bryanin ja Mizin blow off- matsi olisi sopinutkaan. Kovan ottelukortin keskellä tästä muodostui hieman sellainen hengähdystauko.

(13:01)  ** ½

Raw Women’s Championship

Alexa Bliss VS. Ronda Rousey ©

Ronda Rousey on nyt viihtynyt WWE:ssä täysipäiväisesti jo sen verran pitkään, että enää pelkkä paikalle saapuminen ei riitäkään vaikutuksen tekemiseen. Arki on alkanut. Tämä näkyi muun muassa siinä, että nyt Rousey oikeastaan ensimmäistä kertaa otteli puhtaasti WWE-tyylillä. Tähän astihan hänet on esitetty vaarallisena käsiä katkovana tappokoneena, jota vastaan ei voi normaaleilla keinoilla pärjätä. (Toisin sanoen naisten Brock Lesnarina).

Uran jatkuvuuden ja kiinnostavuuden ylläpitämisen kannalta onkin välttämätöntä, että Rousey osaa otella myös ”WWE-tyylillä”, johon kuuluu loukkaantumisten myyminen. Ja sitähän Ronda teki läpi ottelun oikein mallikkaasti. Kukaan ei odottanut, että Alexa Bliss missään olosuhteissa tätä ottelua voittaisi, mutta pariin kertaan matsin kuluessa sellainenkin pieni epäilys hiipi mieleen. Se tarkoittaa sitä, että ottelun tarina oli toimiva ja Rousey möi sen yleisölle hyvin. Odotin minuutin murskajaisia, mutta sen sijaan saimme täysipainoisen mestaruusottelun simppelillä, mutta toimivalla tarinalla. Paljon enemmän kuin odotin.

(12:02)  ***

Universal Championship (HIAC; Special Referee Mick Foley)

Roman Reigns © VS. Braun Strowman

Näen sekä Reignsin että Strowmanin sarjakuvamaisina ja yksiulotteisina esiintyjinä, jotka eivät sen suuremmin jaksa itseäni sytyttää. Koska miesten kohtaaminen sinällään ei intohimoja herättänyt, niin otinkin mielelläni vastaan kaikki tähän tuupatut lisämausteet: Mick Foleyn tuomarina, sekaantumiset ja eriskummalliset taistelut häkin katolla.

kuva: youtube.com

Brock Lesnarin ilmestyminen tuli todellakin mieluisana yllätyksenä ja olihan se oven potkaiseminen sijoiltaan jälleen yksi upea hetki Lesnarin kokoelmiin. Ainoa juttu mikä tässä tehtiin täydellisen väärin oli, että ottelulle ei olevinaan löytynyt voittajaa. Oli jotenkin todella falskia, että Reigns ja Strowman eivät mukamas pystyneet enää edes selätystä suorittamaan. Tämä hölmöys oli pitkä miinus, mutta muuten tämä ottelun ”ylibookkaus” ei itseäni haitannut.

(24:10) ** ½

*** McIntyre & Ziggler

** Ambrose & Rollins 

* Jeff Hardy

Yhteenveto: WWE:llä on meneillään todella vahva ja hyvä vaihe. Oikeastaan siitä elokuun alusta lähtien taso on ollut todella korkealla ja syksyn aikana tahti näyttää vain paranevan. Mae Young Classic, Super Show Down, Evolution, Crown Jewel.... Kaiken ytimessä on kuitenkin se, että juonikuviot ovat toimivia ja toiminta kehäköysien sisällä laadukasta. Ja sellaista tarjosi Hell In A Cell. Tämä on vahva ehdokas jopa vuoden parhaaksi tapahtumaksi. Mikäli viimeinen ottelu olisi ollut vielä hieman parempi, niin silloin kysymyksestä ei tarvitsisi edes väitellä. Todella hyvä, osittain jopa erinomaista hiponut tapahtuma.

 

9/10