Matkalla Maniaan - viikko 12

© Toni Jetremoff

Maanantai 19. Maaliskuuta 2018

Dallas, Texas

Tätä jaksoa katsoessa tuntui siltä, että vihdoin ollaan saatu isompaa vaihdetta silmään. Tässä nimittäin nähtiin paljon positiivisia asioita. Roman Reignsin ja Brock Lesnarin kohtaaminen oli todella ovelasti suunniteltu. Lesnar on toki ansainnut saamansa kritiikin, mutta kyllä hän ainakin minulle on yksi sukupolvensa suurimmista showpainijoista, jonka näkeminen ja edesottamukset edelleenkin jaksavat kiinnostaa. Tämä tylsältä ja ilmiselvältä tuntunut juttu on nyt alkanut itseäni hieman enemmän kiinnostamaan.

John Cena antoi jälleen palaa mikrofonin kanssa, ja kieltämättä hyviä näkökulmia Undertakerista. Ei tätä aikaa syyttä ole kutsuttu ”reality eraksi.” Cenalla – kuten Reignsillä – on pointtinsa. Kanen ilmaantuminen nytkäytti tarinaa myös mukavasti askeleen eteenpäin.

Ronda Rouseyn kertomus siitä, että olympiapronssin voittamisen jälkeen joutui edelleen nukkumaan yönsä autossa, oli pysähdyttävä. Se kertoo jotain yhteiskunnasta ja sen arvostuksen kohteista yleensäkin. Hienosti koottu videokollaasi, jossa Kurt Anglekin näytti enemmän ”entiseltä” itseltään. (huippu-urheilijalta)

Mielestäni näitä hieman pienemmänkin tason kuvioita, kuten Sashan ja Bayleyn tarinaa, sekä Intercontinental mestaruusottelun pohjustusta tehtiin varsin hyvin. Harmittavin juttu tässä jaksossa oli Braun Strowmanin osuus. Tuntui jotenkin todella oudolta, että nyt yht’äkkiä Cesaro pystyi tasaväkisesti haastamaan Strowmanin, kun vielä hetki sitten Braun oli täysin pysäyttämätön tuhokone. Tätä juuri tarkoitin kirjoittaessani muutama viikko sitten, että WWE on bookannut itsensä Strowmanin kanssa nurkkaan. Juuri nyt näkyvissä on vain huonoja ja hieman vähemmän huonoja vaihtoehtoja.

Jakso huipentui ”Ultimate Deletion” näytökseen Matt Hardyn ja Bray Wyattin välillä. Nostan kyllä WWE:lle hattua. Ihan ne kaikkein älyvapaimmat jutut tulivuorineen ja teleporttauksineen oli jätetty (odotetusti) pois, mutta kyllähän tässäkin aika pitkälle mentiin. Erityisesti se Bray Wyattin palanut mökki oli upealla tavalla upotettu tähän kokonaisuuteen. Tuossa alkuvuodesta näytti uhkaavasti siltä, että ei WWE:llä sittenkään riitä uskallus viedä tätä juttua riittävän pitkälle, mutta tässä nuo epäilykset karisivat. Kyllä vaan näyttää riittävän.

Viikon 12 paras esiintyjä – Matt Hardy

8/10

Tiistai 20. Maaliskuuta 2018

Dallas, Texas

20. maaliskuuta 2018 tulee painumaan showpainin historiaan yhdestä syystä – tuona päivänä Daniel Bryan ilmoitti paluustaan aktiivisen painijarosterin jäseneksi. Toivon syvästi, että Daniel pystyy toistamaan oppi-isänsä Shawn Michaelsin teon, ja ottelemaan menestyksekkäästi vielä seuraavat kahdeksan vuotta epätodennäköisen paluunsa jälkeen. Ja vaikka tämä Danielin paluu jäisi lyhyeksikin, niin on se kaikesta huolimatta sellainen tarina, jota tullaan muistelemaan pitkään. Juuri tällaisten takia showpainia jaksaa vuodesta toiseen katsoa, ja siihen sitoutua.

Daniel Bryanin paluumatsi nähdään WrestleManiassa, ja siinä hän ottelee Shane McMahonin rinnalla Sami Zaynia & Kevin Owensia vastaan. Tuo nyt varmistui ihan viimeistään siinä, kun Owens jysäytti Bryanin selkä edellä kehänreunusta vasten.

Tavallaan tuntuu vähän hölmöltä ”arvostella” tätä jaksoa muuten. Jotkut asiat vaan ovat niin suuria, että niiden pelkistäminen joksikin numeroksi on väärin. En aiokaan sitä tehdä. Keskitytään viiltäviin analyyseihin toisella kertaa.

Viikon 12 paras esiintyjä – Daniel Bryan

N/A