ARVIO - SummerSlam 2017

Sunnuntai 20. Elokuuta 2017

Barclays Center, Brooklyn, New York

Kuva: ewrestlingnews.com

Summerslam vietti 30-vuotisjuhliaan ja kolmatta vuotta peräkkäin se järjestettiin Brooklynin Barclays Centerissä. Kesän suurin painijuhla oli tosiaan massiivinen, sillä molemmat brändit olivat edustettuina ja suoraa lähetystä oli luvassa kuuden tunnin verran. Tässä arvostelussa paneudun ainoastaan nelituntiseen pääshow’hun. Selostajina Raw’n puolella Michael Cole, Corey Graves & Booker T, Smackdownilla Tom Phillips, Byron Saxton & JBL.

Singles Match

John Cena VS. Baron Corbin

Räjähtävä alku oli taattu, kun ensimmäisenä uunista ulos otettiin 16-kertainen mestari John Cena. Vastassa hänellä oli edellisessä Smackdownissa nolosti MITB-sopimuksensa mokannut Baron Corbin. Hän muuten esitteli tässä myös upouuden sisääntulotunnarin.

On jokseenkin hämmentävää kuinka vähän John Cenan ulkonäkö on muuttunut viimeisen 13 vuoden aikana. Ei paljon ikä ja kilometrit kasvoilla näy. Ottelu itsessään oli perusrykäisy, joka ei ihmeellisyyksiä tarjonnut. Samalla Cena onnistui katkaisemaan peräti kuusi vuotta jatkuneen tappioputkensa Summerslamissa. Baron Corbinin osalta kaikki näytti vielä viikko sitten erinomaiselta, mutta nyt asiat ovat kääntynyt päälaelleen. MITB-salkun menettämisen perään selkeä tappio Cenalle. Aivan kuin Corbin olisi silitellyt väärää henkilöä vastakarvaan. Tämä on harmi, koska WrestleManian jälkeen Corbin oli Smackdownin parhaiten bookattu ottelija, mutta nyt on viiden päivän sisään tehty paljon peruuttamatonta vahinkoa.

** ½ (10:15)

Smackdown Women’s Championship

Natalya VS. Naomi ©

Ulkomuistista heitettynä Natalya on tämänhetkisistä naisten rosterin ottelijoista ollut pisimpään mukana. Hän on aina ollut periaatteessa kuvioissa mukana, mutta kuitenkin hieman ulkopuolella. Niinpä olinkin iloinen, että Natalya vihdoin sai ansaitsemansa tilaisuuden otella mestaruudesta Summerslamissa.

Naomin hieman räväkämpi ottelutyyli ja Natalyan perinteisempi lähestymistapa sopivat hyvin yhteen. Oli yllättävänkin hyvä ottelu, joka piti otteessaan mukavasti. Mielestäni tämä oli parempi kuin Raw’n vastaava naisten ottelu.

** ½ (11:10)

Singles Match (Enzo Amore In A Shark Cage)

Big Cass VS. The Big Show

Alkukesästä Enzo Amoren & Big Cassin tarina joukkueena tuli tylyyn päätökseensä, ja tämä ottelu oli tuon tarinan sivujuonne. Big Show oli ikään kuin puolivahingossa sekaantuneet tähän tapaukseen ja päätynyt taistelemaan Big Cassia vastaan. Hyperaktiivinen Enzo oli tietenkin sekaantunut Cassin ja Show’n välienselvittelyihin jatkuvasti. Niinpä Raw’n toimitusjohtaja Kurt Angle olikin määrännyt, että Enzon piti seurata tätä ottelua kehän yläpuolelta häkin sisältä.

Enzo Amore on ajoittain ihan hauska, mutta melko usein hänellä tuntuu lipsuvan yliyrittämisen puolelle. Hän on hyvä mikissä, mutta sen hyvyyden jatkuva korostaminen alkaa ärsyttää. Hahmo sinällään on hyvä, mutta volyyminappulaa voisi pari pykälää laskea.

Big Show tekee vuodesta toiseen pyyteetöntä työtä ja nostaa uusia nimiä pinnalle. Tavallaan. Big Show’n oma tähti on sen verran pahassa laskussa, että hänen kellistämistään ei voi enää kummoisena meriittinä pitää. Näinpä Big Cassin tästä voitosta saama hyöty on hieman kyseenalainen. Toisaalta täytyy sanoa, että Raw on tehnyt upeaa työtä Braun Strowmanin pushauksen kanssa, joten ehkäpä bookkaustiimillä on mestarisuunnitelma myös Cassin varalle.

* 1/2  (10:30)

Singles Match

Rusev VS. Randy Orton

16.8 julkaisin kolumnin ”Sekava Smackdown”, jossa kritisoin Smackdown brändin nykytilaa. Tuossa ennakoin Randy Ortonin liiskaavan Rusevin nopeassa ottelussa, ja osuin tällä kertaa oikeaan. On nimittäin täysin kiistatonta, että etenkin tuoreempien WWE-fanien silmissä Randy Ortonin arvo koki kolauksen Jinder Mahalin vuoksi. Se, että Orton ei kyennyt kuukausiin voittamaan Mahalia ei tehnyt hyvää Ortonin statukselle. Nyt tätä yritetään palautella ja sijaiskärsijäksi yhtälössä joutui Rusev. Itse en Rusevin faniklubiin ole koskaan kuulunut, mutta siitäkin huolimatta kohtuuttoman kovaa hintaa bulgarialainen joutuu maksamaan. Toivottavasti joulupukki tuo Smackdownin bookkaustiimille pelkkiä risuja lahjaksi.

N/A (0:10)

Raw Women’s Championship

Alexa Bliss © VS. Sasha Banks

Bayley oli jo selvittänyt tiensä ykköshaastajaksi, mutta viheliäinen olkapäävamma pakotti muuttamaan suunnitelmat. Uudeksi haastajaksi nousi Bayleyn paras ystävä Sasha Banks.

Periaatteessa kaikki oli kohdillaan, mutta jotain jäi silti puuttumaan. Ottelu ei missään vaiheessa lähtenyt rullaamaan toivotulla tavalla ja lopetuskin tuli täysin odottamatta, ilman minkäänlaista näyttävää lopputaistelua. Melko selkeästikin vihjailtiin Bayleyn heelturnia, mutta naikkosta ei yllättäen nähty ollenkaan juhlimassa Sashan voittoa. Tätä kypsytellään kuin hernekeittoa – pitkään ja hartaasti herneitä liottamalla. Toivottavasti keitto sitten kaiken tämän valmistelun jälkeen onnistuu.

** (13:10)

Singles Match

Bray Wyatt VS. Finn Balor

Bray Wyattin siirryttyä Superstar Shakeupissa Raw’n puolelle oli Finn Balor ensimmäinen ottelija, johon hän kohdisti mielenkiintonsa. Välillä Wyatt feudasi Seth Rollinsin kanssa, eikä se missään vaiheessa ottanut tulta alleen. Wyattin ja Balorin tarina on toiminut paremmin. Syy on siinä, että Finn Balorin pinnan alla kihisevä demoninen piirre tuo mahtavan vastapainon Wyattin väärän profeetan hahmolle. ”Liian tavallinen” Seth Rollins ei toiminut tässä roolissa. Wyatt on täysin hahmovetoinen ottelija ja tarvitsee vastapainokseen jotain demoni-Balorin tapaista erikoisuutta.

Kuva:wwe.com

Rakastin Demoni Balorin sisääntuloa, jossa oli oikeasti pienimpiinkin yksityiskohtiin kiinnitetty huomiota. Myös ottelun aikana oli useampi makeampi hetki. Olisin silti toivonut vähän enemmän. Miksi niitä WrestleManiassa nähtyjä käärmekuvioita ja muita temppuja ei tällä kertaa löytynyt Wyattin hihasta? Painillisestikin ihan hyvä esitys, mutta liian kevyeltä maistunut lopetus söi fiilistä. Mielelläni näkisin tarinan vielä jatkuvan.

*** (10:40)

Raw Tag Team Championship

Dean Ambrose & Seth Rollins VS. Sheamus & Cesaro ©

Parissa edellisessä erikoistapahtumassa nimenomaan joukkuematsit ovat olleet illan kohokohtia ja samaa saattoi odottaa tälläkin kertaa. Sheamusista & Cesarosta on kuin varkain kasvanut erittäin merkittävä joukkue, joka ottelee hienoja matseja liukuhihnalta. Vielä kiinnostavampaa tässä oli Ambrosen & Rollinsin keskinäinen suhde. Shieldin tarina on jatkunut kohta viisi vuotta, ja se onkin isossa kuvassa erittäin hyvin hoidettu tapaus. Kaikista kolmesta on tullut WWE:n kantavia supertähtiä. Tämä Sethin ja Deanin liittoutuminen oli loogista jatkumoa tuolle isolle kuvalle.

Henkilökohtaisesti tämä oli illan toiseksi odotetuin matsi, eikä tähän tarvinnut pettyä. The Barin joukkuetyöskentely on erittäin korkealla tasolla ja melkeinpä voisin väittää, että Sheamusin & Cesaron urat tulevat loppuun saakka kietoutumaan yhteen. Yhdessä he ovat enemmän kuin osiensa summa. Shieldin ukot pistivät myös parastaan ja myös tunnelmaltaan tämä oli illan kuumimpia tapauksia. Erittäin hyvä ottelu, joka jatkoi kovatasoisten joukkuematsien sarjaa erikoistapahtumissa.

*** ½ (18:35)

US Championship (Special Referee Shane McMahon)

AJ Styles © VS. Kevin Owens

Monet olettivat tämän tarinan loppuvan Battlegroundiin, mutta toisin kävi. Chris Jericho kävi yhden illan ajan sekoittamassa pakkaa, ja tämän hämmennyksen seurauksena mestaruus vaihtui takaisin AJ Stylesin käsiin. Sittemmin Owens sai vielä revanssinsa, joka päättyi epäselvään selätykseen erotuomari Mike Chiodan ollessa puoliksi sokeutunut nyrkiniskun seurausensa. Niinpä komissaari Shane McMahon oli asettanut itsensä kiistakumppaneiden väliin ja päättänyt tuomaroida ottelun.

On jokseenkin hassua, että kaksi upeaa ottelijaa eivät automaattisesti tarkoita upeaa ottelua. Historiasta tällaisia esimerkkejä ovat vaikkapa Kurt Angle ja Eddie Guerrero, jotka eivät keskinäisissä otteluissa koskaan ihan huipputasolle yltäneet, vaikka olivat maailman huippua aikanaan. Sama ilmiö vaivaa Stylesia ja Owensia. Ei tämäkään nimittäin huipputasolle noussut. Lisäksi tuo erikoistuomarikortti vedettiin aivan överiksi, sillä Shanelle kävi kaikki mahdolliset (ja mahdottomatkin) kommellukset ottelun aikana. Kolmen tähden perusmatsi. Jokohan nyt miehet pääsisivät uusin kuvioihin?

*** (17:20)

WWE Championship

Shinsuke Nakamura VS. Jinder Mahal ©

Valtoimenaan vellovassa rasismikeskustelussa pääasiallinen viesti on, että ihmistä ei pitäisi arvottaa taustansa, vaan tekojensa vuoksi. Sama analogia toimii käänteisesti Jinder Mahalin ja tämän ottelun kohdalla. Voidaan helposti nähdä, että Mahal on saanut menestyksensä nimenomaan taustansa, ei tekojensa vuoksi. Olisi vähintäänkin suotavaa, että mestaria voitaisiin pitää yhtenä parhaista ottelijoista, joka on todistanut tasonsa ajan myötä. On selvää, että Mahalin tapauksessa tämä ei pidä paikkaansa. Hän on parhaimmillaankin keskinkertainen ottelija, joka ei ole uransa aikana kertaakaan säväyttänyt taidoillaan. Yksinkertaisesti hänen tasoisen ottelijan ei kuuluisi missään olosuhteissa olla päämestarina.

Nakamuran kykyjä painijana ei tarvitse epäillä, mutta hänkin oli nyt hieman väärässä paikassa väärään aikaan. Ottelu tuntui irralliselta ja oudolta, eikä sen paikka ollut Summerslamissa. Voi olla, että negatiivinen ennakkoasennekin vaikuttaa, mutta en minä tästä saanut oikein mitään irti. Kehnohko ottelu, joka olisi tasoltaan sopinut cool off-matsin rooliin, jollaiseksi se tahtomattaan hieman ajautuikin.

** (11:25)

Universal Championship (Fatal 4-Way)

Samoa Joe VS. Braun Strowman VS. Roman Reigns VS. Brock Lesnar ©

Viime vuonna brändijaon jälkeen Raw oli pinteessä Smackdowniin nähden ja sen surkeudelle naureskeltiin useaan otteeseen. Nyt tätä katsoessa täytyy kuitenkin tunnustaa, että Raw on itse asiassa tehnyt raskassarjalaistensa kanssa erinomaista työtä. Braun Strowman ja Samoa Joe ovat tänä vuonna nousseet varteenotettiviksi voimiksi aina päämestariksi saakka. He kuuluivat kyseenalaistamatta tähän otteluun Undertakerin ”surmanneen” Roman Reignsin ja ikonisen Brock Lesnarin kanssa.

”Titaanien taisto” on eräs ikiaikaisimmista kliseistä, mutta tämä todella tuntui sellaiselta. Herkulliseksi tilanteen teki, että kenen tahansa saattoi kuvitella poistuvan voittajana. Brock Lesnarin voittoa ei missään olosuhteissa tarvitsisi ihmetellä, mutta huhut miehen lähdöstä pyörivät väistämättä mielessä. Lisäksi Fatal 4-Wayssa voiton pystyisi nappaamaan monella eri jekulla, joten kaikki mahdollisuudet olivat avoinna. Se teki tästä ottelusta spesiaalin.

Kuva: wwe.com

Kun Braun Strowman hautasi Lesnarin selostajanpöydän alle ja Peto kärrättiin pois areenalta, niin saatoin uskoa miehen WWE-uran olevan siinä. Hän otti niin paljon damagea, että ambulanssikyyti tuntui ihan uskottavalta vaihtoehdolta. Samalla tuo tarjosi Lesnarille kunniallisen tavan poistua mestarina, jota ei koskaan selätetty tai laitettu luovuttamaan. Olinkin suhteellisen varma, että Brock ei enää otteluun palaa ja mestaruus ratkaistaan kolmen kesken.

Toisinhan siinä kuitenkin kävi ja matsi jatkui ties kuinka pitkään vielä Lesnarin paluunkin jälkeen. Tuo oli tietysti se juttu, joka jää päällimmäisenä mieleen, mutta ottelu tarjosi todella paljon muutakin. Etenkin Strowman näytti tässä suorastaan yli-inhimilliseltä, ja viimeistään nyt lunasti paikkansa pysyvänä pääottelijana. Nyt kun Roman Reigns joutui nielemään selätyksen, ja Joen Lesnar on jo aiemmin päihittänyt, niin ainoa looginen taistelupari on Strowman. Tämän esityksen jälkeen odotan kieli pitkällä Lesnarin ja Strowmanin kohtaamista ilman häiriötekijöitä. Voittamalla Lesnarin Strowman pystyisi ikiajoiksi sinetöimään maineensa. Teko olisi verrattavissa siihen mitä Chris Jericho teki muinaisina aikoina Stone Coldille ja Rockylle samana iltana.  

**** (20:45)

Tähdet

*** Braun Strowman

** Brock Lesnar

*  Roman Reigns

Yhteenveto: Summerslam vahvisti käsitystäni brändien nykyisistä voimasuhteista. Big Show’n ja Big Cassin kohtaamista lukuun ottamatta kaikki Raw’n matsit vähintäänkin vastasivat odotuksiinsa ja kruununa erinomainen illan pääottelu. Smackdownin nykytilaa kuvaa parhaiten aneeminen WWE-mestaruumatsi. Tuosta valtavasta epäsuhdasta johtuen oli aivan poikkeuksellisen vuoristoratamainen kokemus. Mentiin ääripäästä toiseen. Sillä viimeisellä ottelulla ja fiiliksellä mikä jää tapahtuman lopuksi on tavattoman suuri merkitys. Upean nelinottelun jälkeen päällimmäisenä oli positiivinen fiilis, joka nostaa tapahtuman yleisarvosanaa peräti seiskaan. Huolimatta siitä, että mukana oli PALJON huonoa.

7/10