PPV PROJEKTI - WrestleMania 29

Sunnuntai 7. Huhtikuuta 2013

Met Life Stadium, East Rutherford, New Jersey

Vuoden suurin painijuhla järjestettiin tänä vuonna itärannikolla New Yorkin lähistöllä. Näyttämönä oli vuonna 2010 valmistunut jättimäinen Met Life Stadium, johon katsojia oli ahtautunut 80 676 henkeä. Tämä oli WWE:n historian toiseksi suurin liveyleisö heti WrestleMania III:n 93 173:n jälkeen. Puitteet olivat siis kunnossa. Painijuhlaa selostivat Michael Cole, Jerry Lawler & JBL.

Singles Match

CM Punk VS. The Undertaker

Undertakerin WrestleMania-putki oli edelleen voimissaan, ja tähän iltaan lähdettäessä lukemat olivat uskomattomasti 20-0. CM Punk ei onnistunut kevättalvella saamaan mestaruusvyötään takaisin ja hänet pullautettiin tylysti mestaruuskuvioista pihalle. Tämä ei estänyt Punkia jättämästä jälkeään tähän WrestleManiaan – hän otti kohteekseen WWE:n legendaarisimman ottelijan, Undertakerin.

Undertakerin pitkäaikainen manageri ja läheinen ystävä Paul Bearer oli menehtynyt 5. maaliskuuta, vain kuukautta ennen tätä iltaa. CM Punk ei epäröinyt käyttää tätä tragediaa Undertakeria vastaan, ja siitä syystä lähtökohdat matsiin olivat hyvin henkilökohtaiset. Se näkyikin heti kellonsoitosta, sillä Undertaker aloitti matsin vielä normaaliakin räväkempään tyyliin.

Hyvin suurella todennäköisyydellä tämä oli viimeinen kerta, kun Undertaker venyi WrestleManiassa aidosti upeaan painimatsiin. Sellainen tästä nimittäin kehittyi. Loukkaantumisten vaivaava CM Punk oli myös upeassa iskussa ja miehet sopivat paljon odotettua paremmin toistensa vastinpareiksi. Hell In A Cellin 2009 pannukakku oli kaukainen muisto vain, sillä tämä ylitti kaikki odotukset. Illan paras ottelu, tästä tämän WrestleManian parhaiten muistan.

Kesto: 22:09

Voittaja: The Undertaker

Arvosana: ****

WWE Championship

John Cena VS. The Rock ©

Tätä ottelua ei olisi pitänyt tapahtua. Edellisen vuoden WrestleManian Cena vs. Rock oli fantastinen ottelu. Yksi suurimmista syistä oli sen ainutlaatuisuus – once in a lifetime, kuten mainoslause kertoi. ”Twice in a lifetime” on huomattavasti vähemmän raflaava mainoslause. En millään jaksanut uskoa, että kaiken tämän jälkeen WWE oikeasti bookkaisi toista vuotta peräkkäin saman matsiparin. Olin kannastani jopa niin varma, että löin jaloviinapullosta vetoa WrestlingAlertin foorumilla. Ja maksumieheksi jouduin. Tässä sitä kuitenkin oltiin – Rock voitti mestaruuden Royal Rumblessa ja Cena Rumble-matsin itsessään. Siinäpä ne taustat lyhykäisyydessään.

Ottelu kesti kokonaisuudessaan 24 minuuttia ja sen pystyy tapahtumiltaan jakamaan raa’asti kahteen osaan: ensimmäiset 12 minuuttia olivat hidasta ja tunnustelevaa ottelemista. Jälkimmäiset 12 minuuttia puolestaan (anteeksi ranskani) täyttä finisher-huorausta. Tuntui, että joka toinen liike oli AA ja joka toinen Rock Bottom. En pysynyt laskuissa mukana, mutta niitä nähtiin paljon.

Kun se ainutlaatuisuuden mystiikka oli karissut pois, niin jäljellä jäi tällainen tönkkö muka-klassikko. Sellaista tästä nimittäin noilla lukuisilla finisher-irtautumisilla yritettiin tehdä, katsojat näkivät kyllä tämän bluffin läpi. Todella pahoin epäonnistunut WrestleManian pääottelu. Minun silmissäni kurjin bookkauspäätös WWE:n historiassa, koska tämä tahrasi myös ensimmäisen kohtaamisen, joka oli aidosti upea ottelu.

Kesto: 24:00

Voittaja: John Cena

Arvosana: ** ½

Muuta: The Shield teki WrestleMania-debyyttinsä voittamalla Sheamusin, Randy Ortonin ja Big Show’n muodostaman kolmikon ihan mukavassa illan avausmatsissa.

Ryback ja Mark Henry kohtasivat mörssäriosaston välienselvittelyssä. Tästä ottelusta jäi mieleen lähinnä yllättävä lopputulos. Joidenkin teorioiden mukaan Rybackin oli tarkoitus voittaa ottelu, mutta hän tuli aidosti tyrmätyksi matsin tuoksinassa, eikä sen vuoksi irtautunut Henryn selätyksestä ajoissa. Itse en tuohon osaa kommentoida juuta enkä jaata.

Dolph Ziggler ja hänen ”henkivartijansa” Big E Langston haastoivat Team Hell No!:n joukkuemestaruuksista. Periaatteessa tästä olisi voinut tulla ihan mukavakin matsi, mutta lyhyeksi ja mitäänsanomattomaksi jäi.

Fandango oli saapunut WWE:hen heti alkuvuodesta, mutta ei ollut vielä virallisessa ottelussa ollut mukana. Debyyttimatsissaan öljylanne kohtasi legendaarisen Chris Jerichon. Tiedän, että Jericholle on suorastaan kunnia-asia nostaa uusia nimiä esiin, mutta häviö humoristiselle hahmolle tämän debyyttiottelussa WrestleManiassa oli vähän liian paksua ainakin minulle.

MM-matsin lähtökohdat olivat mielenkiintoiset. Mestarina oli syntyperältään meksikolainen Alberto Del Rio, joka oli periaatteessa ihan hyvä tyyppi, mutta siltikin ulkomaalainen Amerikassa. Haastajana taasen Oklahoman oma poika, periamerikkalainen Jack Swagger, jolla oli rinnallaan Vietnamin sodan veteraani Zeb Colter. Swagger & Colter edustivat Amerikkaa, mutta tekivät sen niin räikeällä ja rasistisella tavalla, että heidän taakseen oli hankala asettua. Tämän juonikuvion puitteissa käsiteltiin myös tulenarkoja poliittisia teemoja, joka teki tästä erityisen mielenkiintoisen. Harmillisesti vaan painitasoltaan ottelu ei yltänyt lähellekään taustatarinansa tasoa, ja oli melkoisen unohdettava tapaus. Swaggerin uralle lopun alkua.

Viime vuoden Summerslamissa Brock Lesnar mursi Triple H:n käden. Nyt kahdeksan kuukautta myöhemmin HHH sai revanssinsa. Tällä kertaa hänellä oli tukenaan kehänlaidalla myös paras ystävänsä Shawn Michaels. Lisäksi (typeränä) lisästipulaationa oli, että HHH:n ura oli katkolla. Varsin mukavahan tästä ottelusta kehkeytyi, mutta silti ihan huipputasolle tämä kaksikko ei koskaan keskenään yltänyt.

Tähdet

*** Undertaker

** CM Punk

* Triple H

Yhteenveto: Jostain syystä WrestleMania tuntuu onnistuvan ainoastaan joka toinen vuosi. 2013 oli valitettavasti välivuosi. Suurin pettymys oli pääottelu, joka olikin katastrofaalisen mittaluokan virhe. Sen lisäksi tuntui, että tuotantoarvoiltaankin oli edellisvuosia laimeampaa – esimerkiksi näyttäviä kustomoituja sisääntuloja ei tänä vuonna oikeastaan ollut. Pois lukien CM Punkilla, joka tuli sisään livebändin säestyksellä. Painitasoltaankin jäi pettymykseksi. Monet matseista olivat kestoltaan lyhyitä ja laadultaan heikkoja. Onneksi sentään CM Punk ja Undertaker venyivät huippusuoritukseen – se sentään sykähdytti ja loi hetkellisesti aidon WrestleMania-hurmoksen.

Pähkinänkuorispoilerit

Shield VS. Orton, Sheamus & Big Show  (10:36)  ** ½

Ryback VS. Henry  (8:04)  **

Big E & Ziggler VS. Team Hell No  (6:18)  **

Fandango VS. Jericho  (9:13)  ** ¼

Swagger VS. Del Rio  (10:30)  ** ½

Punk VS. Undertaker  (22:09)  **** (illan paras)

Lesnar VS. HHH  (23:58)  *** ½

Rock VS. Cena  (24:00)  ** ½

Arvosana: 2,66