ARVIO - WrestleMania 33

Sunnuntai 2. Huhtikuuta 2017

Citrus Bowl, Orlando, Florida

WrestleMania palasi Citrus Bowlille yhdeksän vuoden tauon jälkeen. Tuo ilta muistetaan ennen kaikkea Ric Flairin viimeisestä ottelusta, mutta nyt oli aika luoda uusia muistoja. Remontoidulla Citrus Bowlilla puitteet olivat majesteettiset ja tuotantoarvot aivan omassa sfäärissään. Katsojia paikan päällä oli WWE:n ilmoituksen mukaan 75 245 henkilöä. Toisinaan WWE:llä on ollut tapana hieman kaunistella noita lukuja, mutta mikään ei poistanut sitä faktaa, että puitteet kaikkien aikojen painishow’lle olivat olemassa.

Jätin kaksituntisen Kick Off show’n katsomatta puhtaasti siitä syystä, että arvelin WrestleManian venyvän lähemmäksi viiden tunnin mittaa. Nyt oman kanavansa myötä WWE:n kun ei tarvitse välittää tv-yhtiöiden aikarajoituksista. Päätökseni olikin aivan oikea, koska show kesti jopa yli 5 tuntia. Vaikka painin katsominen onkin minulla verissä, niin istumalihakset eivät olisi millään kestäneet yli 7 tunnin mittaista yhtäjaksoista television töllötystä. Katson mahdollisesti Kick Offin ottelut jälkikäteen. Selostajina tässä tapahtumassa olivat Raw’lla Michael Cole, Corey Graves & Byron Saxton ja Smackdownilla Tom Phillips, JBL & David Otunga. Legendaariset Hall Of Fame-selostajat Jerry Lawler ja Jim Ross kävivät myös pyörähtämässä vieraskommentaattorin rooleissa.

Singles Match

AJ Styles VS. Shane McMahon

Tämä ottelu tuotti minulle mielipahaa enemmän kuin mikään muu matsi pitkään aikaan. Olen edelleen vankkumattomasti sitä mieltä, että AJ Styles veti tässä kuviossa lyhyen tikun. AJ Styles on melkeinpä kiistatta WWE:n etevin kehätaituri tällä hetkellä, mutta hänellekin tulee kesäkuun alussa 40 vuotta täyteen ja mies on kärsinyt uransa aikana pahoista selkävaivoista. Onkin epävarmaa kuinka monta mahdollisuutta otella WrestleManiassa Stylesille enää tulee. ”Välivuosiin” ei oikein olisi varaa ja sellainen tämä nyt valitettavasti oli.

Shane McMahon on loistava hahmo ja minun puolestani voisi kehässäkin aina välillä käväistä. Ei siinä mitään – mutta tämä oli hänelle ihan väärä paikka. Ottelu jäi sellaiseksi irrallisista kohokohdista kasaan parsituksi kudelmaksi, jonka lopputulos oli jokseenkin epämääräinen. Ihan ok, mutta Stylesin potentiaalin hukkakäyttöä.

*** (20:09)

United States Championship

Kevin Owens VS. Chris Jericho ©

Harvemmin tulee ajateltua, että Chris Jericho kuuluu samaan ikäluokkaan Triple H:n, Goldbergin ja vaikkapa Kurt Anglen kanssa. Jericho on onnistunut lukuisia kertoja uudistamaan itsensä eikä häntä samalla tavalla tule miellettyä veteraanipainijaksi kuin edellä mainittuja herroja. Se kertoo paljon Chris Jerichon monipuolisuudesta esiintyjänä. Paljon puhuvaa on, että tämän WrestleManian vastustaja Kevin Owens oli teini-ikäisenä suuri Jerichon fani.

Helmikuussa Raw’ssa nähty ”festival of friendship” oli yksi parhaista parikymmenminuuttisista ohjelman 24-vuotisessa historiassa. Miesten yhteinen puolivuotinen taival todisti sen, että parivaljakolla on mitä mainion kemia keskenään. Se näkyi myös tässä ottelussa, vaikka ihan viimeiselle huipputasolle tämä ei noussutkaan. Siltikin oikein mukava matsi, joka alkoi lieventämään tuon avausottelun karvasta makua suussa. Mieluusti näkisin feudin jatkuvan.

*** ½  (16:20)

Raw Women’s Championship

Nia Jax VS. Sasha Banks VS. Charlotte Flair VS. Bayley ©

Bayleylle tämä ilta oli varmasti ikimuistoinen siitä syystä, että tämä oli hänen ensimmäinen WrestleManiansa ja saapui siihen mestarina. Charlottelle ilta oli erikoinen siitä syystä, että hänen isänsä oli kävellyt 9 vuotta aiemmin samaa ramppia pitkin uransa viimeiseen otteluun. Charlotte itse seurasi tuota tunteikasta hetkeä kehänlaidalta. Sashalle tämä oli uran toinen esiintyminen WrestleManiassa ja viimeiseksi matsiin lisätylle Nia Jaxille ensimmäinen.

Nia Jax on naisten divisioonan Big Show. Eli omassa roolissaan todella tärkeä palanen, mutta ainainen sivuosan esittäjä. Sen vuoksi hänen läsnäolonsa tuntui lähinnä rasitteelta ja olikin luontevaa, että hänet eliminoitiin kuviosta ensimmäisenä. Tuon jälkeen olisi luullut matsin syttyvän täyteen liekkiin, mutta ihan sellaiseen kunnolliseen hurlumhei-meininkiin ei koskaan päästy. Loppuun asti odotin, että Sasha olisi tässä vielä pettänyt Bayleyn, mutta se jäi vielä näkemättä. Ottelu jäi tasoltaan lieväksi pettymykseksi.

** ½ (12:08)

Raw Tag Team Championship (4-Way Ladder)

Luke Gallows & Karl Anderson © VS. Sheamus & Cesaro VS. Enzo Amore & Big Cass VS. Hardy Boyz

Tämä räjäytti pankin ja siivitti WrestleMania-euforiaan. Olihan sitä pitkin kevättä huhuttu, mutta en oikeasti uskonut näkeväni Hajonneita Hartikaisen Veljeksiä WrestleManiassa. En vielä siinäkään vaiheessa, kun New Day saapui esittelemään ottelun neljännen joukkueen. Se onkin sitten toinen juttu mitä käyttöä ikääntyvillä Hardyn veljeksillä on tämän kuuman alkuhuuman jälkeen, mutta sitä ei kannata vielä miettiä. Imin ja nautin vain kaiken mahdollisen tästä juuri käsillä olleesta hetkestä ja olihan se upea. En tule koskaan unohtamaan tätä Hardyjen paluuta mestareiksi WrestleManiassa ja siitä syystä tämä olikin koko tapahtuman huippuhetki.

*** ½ (11:05)

Mixed Tag Team Match

John Cena & Nikki Bella VS. The Miz & Maryse

Siinä ottelun promovideon pyöriessä se välähti. Herranjestas, John Cena aikoo kosia WrestleManiassa! Se olisi jotenkin niin täydellistä ja kuvastaisi Cenaa firman miehenä, joka jakaa ne kaikkein intiimeimmätkin hetkensä fanien kanssa. Tuo myös perustelisi sen minkä vuoksi yksi suurimmista vetonauloista on laitettu tällaiseen pienen profiilin sekajoukkuematsiin. Ja niinhän siinä totta vieköön kävikin! Ei minulle ainakaan tullut mitään ällötysreaktiota, vaan aidosti pystyin samaistumaan tuohon Johnin & Nikkin suureen hetkeen. Hyvin pelattu WWE:ltä! Vielä parempaa, jos tuo kosinta oli pidetty Nikkiltä salassa viime hetkeen saakka. Ehkäpä Nikki itse kertoo asiasta ennemmin tai myöhemmin.

** (9:40)

Non-Sanctioned Match

Seth Rollins VS. Triple H

Joka vuosi yksi WrestleManian hauskoista hetkistä on HHH:n sisääntulo. Tälläkin kertaa taiteltiin siinä cooliuden ja naurettavuuden rajoilla moottoripyöräteeman kanssa. Yhtäältä nauratti, mutta toisaalta olihan se aika makean näköinen. Sopi hyvin tämän kevään ”destroyer” imagoon.

Seth Rollinsin kaikkien vastoinkäymisten lisäksi mies oli kärsinyt viikonloppuna vielä kuumeestakin ja senkään takia ei aivan sataprosenttisissa ruumiinvoimissaan ollut. Polven kunto oli myös arvoitus. Voi olla, että Rollins otteli tässä pahemmankin loukkaantumisen uhalla. Tuotakaan ei varmuudella saada koskaan tietää, ellei Rollins siitä itse joskus kerro.

Mielestäni tällä ottelulla oli kaikkein rautaisin taustatarina ja siihen nähden Rollinsin loukkaantuminen tammikuun lopussa oli valtava sääli. Nytkin näillä jäljeille jääneillä palikoilla Rollins & HHH saivat rakennettua erittäin kovatasoisen matsin. Olipa syynä sitten Rollinsin flunssa, polvi tai HHH:n ikä, niin ihan viimeiselle huipputasolle tämä ei noussut. Tarina kuitenkin tuli päätökseen ja Rollins mestasi kuninkaan. Tuosta on hyvä jatkaa eteenpäin.

*** ½ (25:30)

WWE Championship

Randy Orton VS. Bray Wyatt ©

Rollinsin ja HHH:n taustatarina oli varmasti paras, mutta yhtä varmasti tämä tuli kakkosena. Tämä oli alkanut jo reilusti edellisvuoden puolella kun Randy Orton päätyi Wyatt Familyn silmätikuksi. Huomattuaan, että yksinään ei pärjää, päätti Orton liittoutua Wyattin perheeseen. Muun muassa Survivor Seriesissä Orton otti osumaa mestarinsa puolesta ja helmikuussa Elimination Chamberissa Bray Wyatt nousi WWE:n mestariksi. Ennen tuota Orton oli voittanut Royal Rumblen, mutta kieltäytyi ottelemasta mestariaan vastaan WrestleManiassa. Käärme näytti todellisen luonteensa vasta sitten kun oli voittanut Wyattin luottamuksen täysin puolelleen. Orton poltti Wyattin mökin, jonka alla sijaitsi myös Brayn kuolleen siskon hauta. Joten mistään tavanomaisesta painimatsista tässä ei todellakaan ollut kysymys.

En usko, että Orton ja Wyatt pystyvät keskenään ottelemaan mitään mattoklassikoa. Sen vuoksi olikin mielestäni ihan hyvä, ettei tämä päättänyt WrestleManiaa. Oli myös fiksua, että tästä ei väkisin yritetty vääntää täyspitkää pääottelua, vaan keskityttiin eri asioihin, kuten niihin mielettömiin valotehosteisiin. Se oli jotain aivan uutta ja mullistavaa, josta tämä ottelu ja koko feudi tullaan varmasti muistamaan. Lopetus tuli vähän kevyen oloisesti, mutta jatkoa on varmasti luvassa. Tämän kaksikon kanssa tuntuu olevan niin, että mitä hullumpi stipulaatio, niin sitä parempi. Sen vuoksi toivonkin, että ensi kerralla näemme jonkun ”Ring Of Fire” ottelun tai jotain siitäkin erikoisempaa.

*** (10:30)

WWE Universal Championship

Brock Lesnar VS. Goldberg ©

Viime syksynä Goldbergin yllättävä paluu kehään ja Brock Lesnarin murskaaminen Survivor Seriesissä oli todellinen huippuhetki ja nosti Goldbergin osakkeita monien silmissä. Paluullaan Goldberg oli kerännyt kunnioitusta fanien silmissä, mutta nyt puolta vuotta myöhemmin oli eri ääni kellossa. Goldbergin paluu ei jäänyt tuohon yhteen iltaan, vaan hän halaji WrestleManiaan. Härskeintä oli, että matkalla tuonne Goldberg oli liiskannut lahjakkaan Kevin Owensin ja tuosta vaan napannut mestaruuden matkaansa. Goldberg oli viettänyt kehässä vain muutaman hassun minuutin, mutta sai silti kunnian nousta WrestleManian kehään mestarina. Ja vastassa hänellä oli toinen osa-aikainen mörssäri, Brock Lesnar. Tuo raivostutti painipuritaaneja, syystäkin. Yleisö oli kääntynyt Goldbergia vastaan ja kannusti tässä ”pienempää pahaa”, eli Lesnaria.

Hieman sellainen ”välimallin” matsi. Ei ollut puolen minuutin murskaus, mutta ei mikään täysipitkä ottelukaan. Olisin toivonut, että tämä olisi kestänyt edes sen kymmenisen minuuttia, mutta nyt jäätiin alle viiteen. Mielestäni Brock ja Goldberg olisivat saaneet tehdä edes hieman enemmän töitä isojen palkkashekkiensä eteen. Intensiteettiä kyllä riitti ja tylsä tämä ei missään nimessä ollut. Mutta tällainen tehokeino ei toimi kuin kerran ja se kortti käytettiin Survivor Seriesissä. Lesnarin paluu päämestariksi avaa kyllä mielenkiintoisia ovia ja odotankin innolla kuka nousee hänelle uskottavaksi haastajaksi. Harmi, että tämä kuvio venytettiin ja vanutettiin puoliväkisin niin pitkälle, että yleisö kääntyi sitä vastaan.

** (4:45)

Smackdown Women’s Championship (6-Pack Challenge)

Alexa Bliss © VS. Naomi VS. Natalya VS. Carmella VS. Mickie James VS. Becky Lynch

Alun perin ottelua oli kaavailtu Kick Off-show’hun, mutta äänekkäiden twitter-fanien painostuksesta siirretty tähän pääohjelman puolelle. Nämä ovat aina hankalia päätöksiä. Tämän tieltä Austin Aries ja Neville tuupattiin Kick Offiin. Mielipiteitä on monia ja kaikkia tyydyttävän loppuratkaisuun mahdotonta päästä.

Ilkeästi sanottuna tämä oli ”vessataukomatsi”, mutta tuo ei ole negatiivinen juttu kuin luulla saattaisi. Tähän väliin tarvittiin kipeästi kevyempi matsi ja kotikaupungin tytön Naomin bailaaminen voittoon nosti väkisinkin hymyn huulille. Kaikki ottelu eivät voi olla päämatseja ja Smackdownin naisetkin varmasti saavat sen valokeilansa toisella kertaa.

*      (5:35)

No Holds Barred Match

The Undertaker VS. Roman Reigns

Legendaarinen Jim Ross ilmaantui yllättäen selostamaan tätä ottelua. Olin toki lukenut, että JR olisi tehnyt diilin WWE:n kanssa, mutta koska uutinen ilmestyi aprillipäivänä, niin en ottanut sitä todesta. Sen vuoksi tämä olikin mukava yllätys. Michael Cole on kiistatta ottanut paikkansa WWE:n äänenä, enkä enää haikaile JR:ää takaisin. Aika on ajanut hänenkin ohitseen, mutta aina silloin tällöin vierailevana selostajana en laita tätä laisinkaan pahakseni.

Tänäkin vuonna spekulaatiota riitti siitä, mikä ottelu päättää WrestleManian. Tämän lisäksi uumoiltiin Orton-Wyattia ja Goldberg-Lesnaria. Päätöksen myötä tämä oli nyt kolmas vuosi peräkkäin kun Roman Reigns esiintyi WrestleManian viimeisessä ottelussa. Vaikka Reigns vuoden mittaan saattaa välillä olla pienemmässäkin roolissa, niin aina WrestleManiaan hän tuntuu palaavan paikalleen. Eli ei se mitään salaliittoteoriaa ole, että Reigns on yhtiön valittu kultapoika. Sen näkee jo miehen vastustajistakin – Brock Lesnar, Triple H ja nyt Undertaker.

Undertakerin edellinen huippuottelun kriteerit täyttämä kohtaaminen oli peräisin syksyltä 2015 häkkihelvetissä Brock Lesnaria vastaan ja sitä edellinen huippumatsi WrestleManiasta CM Punkia vastaan vuodelta 2013. Ikääntyvän Undertakerin otteet ovat siis olleet heikkenemään päin ja kerta kerralta saa enemmän sydän kurkussa jännittää kuinka mies suoriutuu. Se on hieman väärä lähtökohta.

Tällä ottelulla oli tönköt hetkensä, kuten se Reignsin täydellisesti epäonnistunut Piledriver-yritys ja jotenkin todella teennäinen loppuspotti. Kokonaisuutena ottelu oli kuitenkin hyvä ja Undertaker venyi varmastikin maksimisuoritukseensa. Hän näytti ikäänsä nuoremmalta ja selostajanpöydätkin saivat kyytiä kuin ennen vanhaan.

Ottelun lopuksi Undertaker riisui hanskansa, takkinsa ja hattunsa, jättäen ne keskelle kehää. Erittäin suurella todennäköisyydellä tämä oli Undertakerin viimeinen ottelu. Jos näin todella on, niin täytyy vaan nostaa hattua päästä. Kun aloin seuraamaan showpainia vuonna 2004 Undertaker oli jo veteraanipainijan maineessa. Tuskin kukaan osasi tuolloin odottaa, että hän ottelisi vielä vuonna 2017 oikein hyvätasoisen matsin WrestleManian viimeisessä ottelussa. Undertaker ei suoranaisesti koskaan ole ollut suosikkipainijani, mutta hänen jättämänsä muistot ovat siltikin mittaamattoman arvokkaita.

*** ½ (23:00)

Tähdet

*** Undertaker

** Seth Rollins

* Chris Jericho

Yhteenveto: WrestleManian loputtua ja kongin kumahdettua viimeisen kerran oli suorastaan hengästynyt olo. Mainoslauseensa ”Ultimate Thrill Ride” mukaisesti meno oli kuin vuoristoradalla. Korkeita huippuja seurasi jyrkät laskut. En koskaan tule unohtamaan Kurt Anglen nimitystä Hall Of Fameen, Hardyjen paluuta ja mestaruusvoittoa, John Cenan kosintaa tai Undertakerin (todennäköisesti) viimeistä ottelua. Ne ovat palaneet verkkokalvoilleni pysyvästi. Nuo asiat tehtiin oikein, mutta moni asia meni väärin. AJ Stylesin potentiaalin hukkaaminen, naisten otteluiden heikkous, Goldberg vs. Lesnar päämestaruudesta ja niin edelleen. WrestleManian suurin heikkous oli tänä(kin) vuonna, että yksikään ottelu ei noussut huipputasolle. Neljään tähteen ei ylletty ja se on pitkä miinus WrestleManialle.

Sen tämä WrestleMania teki, että odotan huomista Raw’ta kuin kuuta nousevaa. Sitä ei missään nimessä kannata jättää väliin, vaikka kuinka tuntuisi painiähky olevan. Hajonneet Hartikaiset ovat joukkuemestareita ja Brock Lesnar Universal-mestari. Finn Balor palaa lähes satavarmasti televisioon ja saadaanko vielä uusi toimitusjohtajakin? Kaiken kruunaa tietysti yleisö, joka taatusti tekee Raw’sta ikimuistoisen.

8/10

Kuvat: wwe.com