ARVIO - WCPW True Destiny

Sunnuntai 12. Helmikuuta 2017

Planet Ice Arena, Milton Keynes, Englanti

What Culture nousi tunnetuksi showpainiin keskittyvänä nettisivuna ja suosittuna youtube-kanavana. Viime vuoden kesäkuussa briteissä majaansa pitävä promootio järjesti ensimmäisen tapahtumansa. Kyseessä on siis todella nuori promootio, joka oli onnistunut houkuttelemaan tähän tapahtumaan läjän nimimiehiä. Lisäksi tapahtuman selostuksesta vastasivat kaikille tutut Jim Ross & Matt Striker. Niinpä ajattelinkin, että tämä on testaamisen arvoinen juttu, koska WWE:n kaavoihin kaipaa aina välillä vaihtelua.

Singles Match

Will Ospreay VS. King Ricochet

En pahemmin seuraa pienempiä promootioita, mutta sen verran olin tässä kartalla, että kyseessä olivat tämänhetkisen indyskenen kuumimpiin kuuluvat nimet. Selostajat viittasivat jatkuvasti tämän olevan uusintaottelu miesten aiemmasta kohtaamisesta, joka oli ollut erinomainen.

Suunnitelmat menivät tämän osalta uusiksi kun ottelun ensimmäisellä minuutilla yläköysi retkahti irti, eikä sitä matsin aikana saatu lennosta korjattua. Tuosta huolimatta paistoi läpi, että kehässä oli kaksi todellista taituria ja hajonnut kehäkään ei estänyt heitä ottelemasta mukavaa matsia. Näistä kavereista tullaan kuulemaan vielä paljon ja tässä on kieltämättä sellaista samanlaista vastakkainasettelua kuin vaikkapa Daniel Bryanilla ja CM Punkilla heidän uransa alkuvaiheissa.

*** (15:47)

I Quit Match

The Primate VS. Rampage

Tässä oli kyseessä ”paras seitsemästä” sarjan viides matsi ja oltiin tasatilanteessa 2-2. Ottelusarjan voittaja nousisi ykköshaastajaksi ja pääsisi haastamaan WCPW:n raskaansarjan mestaruudesta. Lisäksi stipulaationa oli ”I Quit.”

Ottelijat olivat minulle aivan tuntemattomia suuruuksia. Molemmat olivat varsin isokokoisia köriläitä ja ilmeisesti erikoistuneet hardcorepainiin. Vähän vaikea tähän oli syttyä kun oli katsojana aivan pihalla kuvioista, mutta kova yritys paistoi läpi ja siitä pisteet kotiin.

** (16:21)

Singles Match

El Hijo De Dos Caras VS. Drago

Kaksi maskipäistä luchadore-painijaa. Dragolla ei nimestään huolimatta siis ollut mitään tekoa Neuvostoliiton tai Rocky Balboan kanssa. El Hijo De Dos Caras taasen oli Alberto El Patronin (Del Rion) velipoika.

Drago oli mukava tuttavuus, mutta El Hijo De Dos Caras oli koko tapahtuman heikoin esiintyjä. Ensinnäkin hän näytti olevan kohtuu kehnossa fyysisessä kunnossa ja botchaili kömpelösti simppeleitä spotteja. Niinpä jäi Dragon harteille yrittää tästä jotain saada aikaan. Kovinkaan suureksi menestykseksi ei voi tätä matsia kutsua.

*  (9:00)

Singles Match

Travis Banks VS. Zack Sabre Jr.

Zack Sabre Jr. lienee tällä hetkellä yksi tunnetuimmista painijoista WWE:n ulkopuolelta. Maailman parhaaksi tekniseksi painijaksi suitsutettu britti kyllä esiintyi WWE:ssä kesällä Cruiserweight-turnauksen yhteydessä, mutta on sen jälkeen palannut painimaan pienemmille areenoille. Uudesta-Seelannista kotoisin oleva Travis Banks puolestaan oli minulle ihan uusi tuttavuus. Hän osoittautui myös eteväksi mattopainijaksi.

Puhdasta tekniikkavääntöä. Köysistä ei paljoa ponnahdeltu eikä suljettuja nyrkkejä käytetty. Ymmärrän hyvin, että kaikki eivät jaksa tällaista katsoa, mutta minulle maistui. Ei toki mitenkään erityisen hieno ottelu, mutta puhdasverinen tekniikkapainin riemujuhla.

*** (14:55)

WCPW Tag Team Championship (4-Way Ladder)

Swords Of Essex VS. El Ligero & Gabriel Kidd VS. Prospect VS. Johnny Moss & Liam Slater ©

Joukkuemestaruuksista taisteltiin sekasortoisessa neljän tiimin tikasmatsissa. Painijoista oikeastaan ainoa ennalta tuttu nimi oli Swords Of Essexin Will Ospreay, joka siis otteli tapahtumassa kahteen otteeseen.

Tykkäsin tästä matsista, koska se oli hauska. Hulvattomin hetki oli kun Prospectin Alex Gracien aluspöksyjen takamuksesta paljastui Jim Rossin kuva ja teksi ”oh my gawd!!” Myös lihaskimppu Johnny Moss erottui matsissa edukseen. Ihan viihdyttävä kokemus.

*** (19:30)

Singles Match

Bea Priestley VS. Nixon Newell

Tapahtuman ainoassa naisten ottelussa 20-vuotias Bea Priestley kohtasi WCPW:n naisten mestarin Nixon Newellin. Mestaruutta tässä ei kuitenkaan puolustettu. Myös nämä molemmat painijat olivat minulle ihan uusia tuttavuuksia, mutta positiivisia sellaisia. Matsi oli varsin lyhyt joten kovin hyvää kuvaa heidän taidoistaan ei saanut. Sen lyhyen ajan meno oli kuitenkin intensiivistä ja ihan viihdyttävää. Veikkaanpa, että parin vuoden sisään naiset saavat näyttöpaikkansa NXT:ssä.

* 1/2  (6:18)

WCPW World Championship

Drew Galloway © VS. Joe Hendry

Drew Galloway on varmasti kaikille tuttu WWE-ajoilta Drew McIntyrena. Noista nuoruuspäivistään Galloway on miehistynyt ja on mielestäni indyskenen kovimpia nimiä juuri tällä hetkellä. Ei ollut sattumaa, että hän tuli tähän matsiin mestarina. Haastajana hänellä oli myöskin Skotlannista kotoisin oleva Joe Hendry, jonka nimi kyllä kuulosti tutulta, mutta en muista mistä yhteydestä. Saattaa olla, että joskus olen nähnyt hänen painivan, mutta ei ole jäänyt sen kummemmin mieleen. Ottelussa toimi erikoistuomarina WCPW:n kenraalimanageri Martin Kirby, mutta hänen läsnäolostaan ei sen suurempaa numeroa tehty.

Tässä oli ihan kivasti tunnelmaa ja tämä tuntui isolta matsilta. Tosi hyvää perustekemistä kummaltakin, mutta harmillisesti matsista uupui loppuhuipennus ja sen vuoksi jätti vähän tyhjän olon.

*** (12:54)

Singles Match

Alberto El Patron VS. Kurt Angle

Näiden miesten kohdalla ei tosiaan tarvinnut sukeltaa wikipediaan tiedonhakureissulle. Tämä oli Anglen ja Alberton ensimmäinen kohtaaminen. Samalla tämä oli suurella todennäköisyydellä Anglen viimeinen ottelu Britannian maaperällä, mutta eihän sitä koskaan ihan varmaksi tiedä.

Niille, jotka mahdollisesti epäilevät, niin Angle on edelleen hyvässä painikunnossa. Eihän hän luonnollisestikaan enää niin terävä ja täydellinen ole kuin 10 vuotta sitten, mutta painimasiina tempoo edelleen perushyvän ottelun vaikka puoliunissaan. Ansaitusti ja oikeutetusti myös liveyleisö syttyi tähän ja samoin teki Jim Ross. Olipahan upean nostalgista kuulla JR:n vielä kerran selostavan Anglen ottelua.

Kummankin ottelijan perusjutut nähtiin ja niillä aineksilla saatiin ihan kelpo pääottelu aikaiseksi. Ehkäpä se olisi paria lisäminuuttia huutanut noustakseen vielä paremmalle tasolle, mutta ei tähän nyt voi kamalan pettynyt olla. Matsin jälkeen nähtiin vielä iso käänne, kun aiemmin Drew Gallowaylle hävinnyt Joe Hendry teki heelturnin Kurt Anglen kustannuksella.

*** (14:00)

Yhteenveto: Sellaista hekumallista kulttimenoa kuten NXT:ssä tai ROH:ssa parhaillaan ei tässä ollut, vaikka yleisö ihan kivasti ääntä pitikin. Yhdeksän ottelua oli paljon ja tuntui, että siinä oli parikin liikaa. Lisäksi tuotantoarvot nyt eivät mitään huippuluokkaa olleet. Areena oli vähän tylsä ja promovideot aika kökköisiä kyhäelmiä. Tapahtuman matsikattaus oli kuitenkin mielenkiintoinen ja mikäli WCPW saa jatkossakin tapahtumiinsa vastaavia bookattua, niin saattaa tulla välillä katseltuakin.

Tähdet

*** Will Ospreay

** Joe Hendry

·         * Kurt Angle

4/10